TV2:n Iltajumppa-ohjelmasta tuttu Anne Sällylä ohjaa yhä jumppia. Koronaviruspandemia vei kuitenkin yrittäjältä leivän pöydästä.
Anne Sällylä ja Eeva Eerikäinen (nyk. Luukkonen) vetivät 1980-luvulla Ylen TV2:lla suomalaiset tehokkaasti liikunnan pariin, kun Iltajumppa-ohjelma keräsi ilta toisensa jälkeen ruutujen ääreen miljoonayleisön.
Kaksi vaaleaa kaunotarta ajanhenkeä noudattelleissa trikooasuissaan saavuttivat nopeasti vähintään yhtä suuren suosion kuin Instagramin fitnesstähdet tänä päivänä.
Moni suomalainen on jumpannut tänä keväänä kuntosalin sijaan kotonaan, kun koronaviruspandemia pakotti osan kuntosaleista sulkemaan ovensa maaliskuussa. Samoihin aikoihin Yle Teema alkoi näyttää uusintana Iltajumppaa. Jaksot ovat saaneet ruudun ääreen myös Sällylän. Hän kertoo katselleensa ohjelmaa vuosien jälkeen hyvillä mielin ja olevansa yhä kiitollinen siitä, että pääsi liikuttamaan sitä kautta suomalaisia lähes kymmenen vuoden ajan.
– Mielestäni liikkeet sopivat hyvin tähänkin päivään, vaikka olivathan ne sen ajan ohjelmia. Toivon, että ihmiset jumppaavat myös tänä päivänä mukana, hän kertoi puhelimitse MTV Uutisille toukokuun alussa.
Sällylä päätyi Iltajumppaan lehti-ilmoituksen ja tiukan karsinnan kautta. Hakijoita oli valtavasti. Lopulta valinta osui Sällylään ja Eerikäiseen, jotka olivat molemmat vielä opiskelijoita. Ohjelman suuresta suosiosta kertoo se, että Sällylä tunnistetaan yhä kadulla. Julkisuus ei kuitenkaan ole kaduttanut, eikä Sällylä koe kärsineensä julkisuuden varjopuolista.
LUE MYÖS: Missä he ovat nyt: Anne Sällylän Iltajumppa-ohjelma keräsi miljoonayleisön – tältä hän näyttää nyt!
– Julkisuus on vienyt minua eteenpäin. Se on tarjonnut töitä. Tosin enemmänkin olisin voinut tehdä, mutta siihen aikaan Yle rajoitti aika paljon esimerkiksi mainoksissa olemista, havainnollistaa Sällylä ja paljastaa, että päätyi myös kunnallispolitiikkaan osin julkisuuden kautta.
Hän kuitenkin korostaa, että julkisuus oli 80-luvun Suomessa hyvin erilaista. Sällylän mielestä sitä ei voi verrata nykyajan Instagram-julkisuuteen, jonka myötä nuorille naisille sataa henkilökohtaisuuksiin menevää törkypalautetta nimettömiltä ja kasvottomilta tahoilta.
– Suosio oli suurta, mutta julkisuus oli aika kilttiä: nimmareita pyydettiin ja kaukaa katseltiin, hän muistelee aikoja, jolloin Iltajumppa oli suosituimmillaan.
– Muistan, että jotain arvostelua saatiin, mutta sitä tuli enimmäkseen liikunta-asuista, jotka uudistuivat niihin aikoihin, jatkaa Sällylä ja viittaa kiiltäviin trikooasuihin.
Sittemmin hän valmistui liikunnanohjaajaksi ja suoritti myös maisterintutkinnon Tampereen yliopistossa. Vuosien varrella Sällylä on tehnyt töitä toimittajana muun muassa paikallistv:ssä, mutta liikunta on koko ajan pysynyt vahvasti läsnä hänen elämässään ja sen parista leipä tulee edelleen. Yrittäjänä toimiva Sällylä vetää yhä jumppia useamman tunnin päivässä.
– Vedän kaksi-kolme tuntia päivässä liikuntaa ihan säännöllisesti ja teen aina itse sataprosenttisesti mukana.
Korona vei leivän pöydästä
Koronapandemia on kuitenkin ollut kova isku yritystoiminnalle, sillä Tampereen kaupunki sulki Sällylän käytössä olleet vuokratilat ennen maaliskuun puoliväliä, eikä Sällylällä ollut vielä toukokuun alussa tietoa, milloin tiloihin pääsee seuraavan kerran. Hän pelkää, että tilanne jatkuu nykyisen kaltaisena jopa syksyyn saakka.
– Korona on vienyt kaikki työni ja leivän pöydästä. Onni on se, ettei minun tarvitse maksaa vuokraa siltä ajalta, kun tilat ovat kiinni, hän huokaa ja kertoo yrittäneensä hakea tukia vaikeista ajoista selvitäkseen.
Toistaiseksi hän on kuitenkin elänyt omilla säästöillään.
– Tuntuu, kuin apua tarvitsevat yksinyrittäjät olisi unohdettu kokonaan, vaikka samaan aikaan puhutaan yritystuista.
Suunnitteilla on laajentaa etä-livetuntien valikoimaa ja Sällylä toivoo, että voisi aloittaa kevään edetessä myös puistojumppien vetämisen, kun kymmenen henkilön kokoontumisrajoitukset puretaan.
Koronan aiheuttamista vastoinkäymisistä huolimatta mieli on pysynyt virkeänä.
– Harrastan liikuntaa ulkona ja näen tyttäriäni. Olen yrittänyt pitää rutiineja yllä ja päättänyt, että olen hyvässä kunnossa, kun korona joskus poistuu kuvioista, hän kertoo ja kannustaa muitakin liikkumaan poikkeuksellisesta tilanteesta huolimatta.
– Ilman painojakin pystyy tekemään ihan hyvän ohjelman ja ainakin säilyttämään kuntotasonsa.
Korona-ajan voisi kuvitella olevan kultakaivos julkkiksille, jotka myyvät kotona toteutettavissa olevia kunto- ja ravinto-ohjelmia. Sällylä näkee bisneksessä kaksi puolta ja kehottaa olemaan tarkkana sen suhteen, keneltä neuvoja ottaa.
– On hyvä, että ihmiset saavat tietoa ja että heitä saadaan liikkumaan, mutta koulutus pitäisi kyllä olla. Kyse on kuitenkin ihmisten terveydestä. Täytyy olla todella tarkkana, jos antaa ravinnosta ohjeita – ja miksei liikunnastakin, Sällylä pohtii ja suosittelee käyttämään vain koulutuksen saaneiden liikunnanohjaajien tai ravitsemusterapeuttien palveluita.
Liikunta periytynyt äidiltä tyttärille
Sällylä itse sai ainakaan liikuntakärpäsen pureman vanhemmiltaan lapsuudenkodissaan Turussa. Etenkin äidillä oli sormensa pelissä, sillä myös hän ohjasi liikuntaa lapsille ja ikäihmisille.
– Olin usein mukana ja sain seurata järjestötoimintaa. Olin ehkä 2-vuotias, kun äiti vei minut Lahja Salvianderin liikuntakouluun ja siitä saakka olen ollut liikunnan parissa. Se on ihan minun elämäntehtäväni. Iltajumppa oli vain pieni, mutta ihana osa sitä.
Sällylällä itsellään on neljä aikuista tytärtä. Hän myöntää äitienpäivän kynnyksellä, että liikunnallinen elämäntapa on periytynyt myös seuraavalle sukupolvelle.
– Kaikki neljä harrastavat liikuntaa ja kahdelle liikunnasta on tullut työ.
Hän sanoo, ettei tyttäriä varsinaisesti kasvatettu liikunnan pariin, vaan tarkoituksena oli löytää hyviä harrastuksia. Lisäksi he näkivät äidin esimerkin kotona.
– He kasvoivat siinä vierellä. Arvostan koulutusta ja opetin, että työtä täytyy tehdä. Olen ylpeä siitä, että kaikki ovat ylioppilaita ja tolkun ihmisiä, joilla liikunta kuuluu oleellisena elämään.
Tyttäristä kolme asuu Tampereella. Sällylä paljastaa jo hieman jännittävänsä, mitä äitienpäivänä on luvassa, kun tyttäret tulevat tervehtimään häntä. Myös Hollannissa asuva tytär aikoo osallistua juhlintaan etänä. Viisikon välit ovat hyvin läheiset.
– Juuri tuli tieto, että mun pitää poistua kolmeksi tunniksi kotoa, koska he aikovat järjestää mulle yllätyksen. Ja eihän he hiiskahda, mitä tuleman pitää, joten odotan pelonsekaisin tuntein, mitä tapahtuu. Heiltä voi odottaa mitä tahansa, äiti nauraa.