Kinkkurasvaa ei saa kaataa viemäriin tai vessanpönttöön, muistuttaa LVI-Tekniset Urakoitsijat ry:n toimialapäällikkö Arvo Ylönen.
Jos rasvan kaataa viemäriin tai vessanpönttöön, se lähtee etenemään putkistossa ja jäähtyy pikkuhiljaa edetessään. Lopulta rasva jämähtää kiinni putkiston seinämiin.
– Pahimmillaan se voi tukkia koko viemärin. Siihen tulee iso rasvatulppa, eikä mikään mene läpi. Siinä eivät putkenavausaineet enää auta, Ylönen sanoo.
Yleensä tukos tulee Ylösen mukaan taloyhtiön viemäreihin.
– Tukosten avaamiseen tarvitaan ammattiliike. Jos ensimmäinen haitta on se, että viemärit eivät vedä, toinen on se, että ongelman korjaaminen maksaa.
Kinkunpaistorasvan saa liemestä erilleen jäähdyttämällä paistoliemen, jolloin rasva nousee pintaan. Jähmettyneen rasvan voi kuoria erilleen liemestä ja laittaa joko rasvankeräyspisteeseen tai biojätteeseen. Nestemäisen rasvan voi laittaa tiiviissä pakkauksessa sekajätteeseen.
Keräysrasvasta dieseliä
Tänäkin vuonna järjestettävän Kinkkutemppu-kampanjan rasvankeräyspisteitä on 150 ympäri Suomea. Niitä löytyy muun muassa kauppojen, huoltoasemien ja kunnan jäteyhtiöiden kierrätyspisteistä. Niihin viedystä rasvasta valmistetaan dieseliä, jonka tuotto menee hyväntekeväisyyteen.
Erilaiset kinkkurasvakampanjat ovatkin alkaneet ainakin Helsingin seudun ympäristöpalvelujen tilaustyöyksikön päällikön Sami Sillstenin mukaan tehota. Rasvaa joudutaan puhdistamaan viemäreistä ympäri vuoden.
– Joulu saattaa vieläkin näkyä pääviemäreissä, mutta ei niin paljon kuin ennen. Me huollamme viemäriverkkoa jatkuvasti. Rasvaa rikotaan paineella ja imetään imuletkuilla. Se otetaan kyytiin paakkuina, Sillsten kuvailee.
Hänen mukaansa pääviemäriverkossa ongelma ei ole niin iso kuin ohuemmissa taloyhtiöiden viemäriputkissa.
– Välillä ongelmat kulminoituvat meille, mutta enemmän ne ovat taloyhtiöiden omia ongelmia. Kun rasva tukkii putken, ja joku vetää vessan, tavara tulee ylös alimmasta pisteestä, joko lattiakaivosta tai vessanpöntöstä. Se on sitten sitä itseään, Sillsten kertoo.