Aatos Erkko avautuu haudan takaa tänään julkaistavassa kirjassa "elämäntehtävästään" – "Se on ollut minun elämäni suurin suru"

– Hän oli hyvä ihminen. Rauhallinen, turvallinen ja tasaluontoinen, Aatos Erkko sanoo kirjassa.

Tällainen oli lastenhoitaja, päinvastoin kuin Aatoksen isä, Eljas Erkko, joka oli etäinen ja usein räjähtävä. Eljas teki perheen ilmapiiristä tukahduttavan ja ahdistavan.

"Minun elämäni suurin suru"

Aatokselle tarkkaan suunniteltu "elämäntehtävä" vei tulevalta Mr. Helsingin Sanomilta lapsuuden ja nuoruuden.

– Se on ollut minun elämäni suurin suru, Erkko toteaa kirjassa.

Ranskan kielestä tuli sveitsiläisen lastenhoitajan valvonnassa Aatos Erkon "ensimmäinen kokonainen kieli".

Mariette oli peräisin geneveläisestä kalvinistiperheestä ja pakeni sen ahdistavaa ilmapiiriä.

Kiinnostava pieni yksityiskohta, kun muistaa kuinka Erkko haukkui Jörn Donnerin haastattelussa 2004, että "virallinen Suomi on vaikeneva ja tylsistyttävä maa, jolla ei ole oikeaa ulkopolitiikka."

Erkon mielestä syypää oli pääministeri Matti Vanhanen, jota hän haukkui kalvinistiksi. "Kalvinisti ajaa kaiken hyvän alas ja vahvistaa kaikkea huonoa."

Leski ei antanut lupaa julkaisulle ennen kuolemaa

Mutta Lauri Karénin kirjassa ei muistella kalvinistisyytöksiä. Helsingin Sanomien pitkänlinjan ulkomaankirjeenvaihtaja kirjoitti kirjan 2006.

Erkko oli alusta lähtien hankkeessa vahvasti mukana yhdellä ehdolla – kirja voitaisiin julkistaa vasta hänen kuolemansa jälkeen.

Erkon kuoleman jälkeen 2012 leski Jane Erkko ei kuitenkaan antanut lupaa kirjan julkistamiseen.

Saattaa olla, että Erkon perhepiirissä oli tultu katumapäälle. Karénin kuulaasti kirjoittama kirja on nimittäin vahvasti Erkkoa ihaileva, mikä ei ole tietenkään muistelmakirjallisuudessa mitenkään harvinaista.

Mutta sen voi sanoa, ettei yli kymmenen vuotta vanha käsikirjoitus ole tästä trumpilaisesta maailmasta.

Helsingin Sanomien omalle väelle Erkko oli etäinen hahmo ja tavalliselle kansalaiselle lähinnä myyttinen.

"Ihmiset rupeavat tuijottamaan"

Kirjassa Erkko myöntää auliisti olleensa alusta lähtien pikkuvanha, hankala, tuppisuu ja yhteistyöhaluton, joka ei kertonut kenellekään paljon mitään. Sisko kutsui häntä Simpukaksi.

Julkisuuskammoinen Erkko valittaa, ettei voi enää Espan penkilläkään istua, kun "ihmiset rupeavat tuijottamaan ja sanomaan päivää, eikä minulla ole harmainta aavistustakaan, keitä he ovat.”

Karénin mukaan yhtä etäiseksi jäi Erkon suhde journalistiseen tuotteeseen. Hän halusi antaa toimitukselle vapauden tehdä omat ratkaisut, eikä päätoimittajan tarvinnut vilkuilla koko ajan selkänsä taakse.

Erkon kylmä sota -kirjasta tulee erilainen kuva

Hieman erilaisen käsityksen saa Aleksi Mainion Erkon kylmä sota -kirjasta.

Mainio kertoo kirjassaan, että Erkko kävi vääntöä toimituksen johdon kanssa muun muassa Ahti Karjalaisen ehdokkuudesta. Erkko uskoi, että Kreml saisi suosikkinsa presidentiksi, eikä "Moskovaa pitänyt ärsyttää tilanteessa, jossa pelissä saattoi olla paitsi Suomen tulevaisuus myös koko maailmanrauha".

Mauno Koiviston valinnassa Erkko uskoi suomalaisten tehneen kohtalokkaan virheen. "Edessä olisi siperialainen koirakoulu." EU:n kansanäänestyksen alla Erkko määräsi ostamaan HS:n etusivun ilmoituksen, jossa lehtiyhtiö kehotti äänestämään jäsenyyden puolesta.

Erkolla kattava verkosto

Karén kertoo, kuinka Erkko rakensi määrätietoisesti verkostoaan niin kotimaassa kuin ulkomailla. Verkosto oli niin kattava, että Erkko oli aina lehtensä tietojen edellä.

Karén sanoo, että toimituksen johto oli tästä tietoinen, mikä aiheutti joskus kiusallisia tilanteita.

Erkko oli Murdochin, Wallenbergin ja Kissingerin kaveri. Kissinger kävi Suomessa kolme kertaa Erkon kutsumana. Erkko kuului siihen kansainväliseen sisärenkaaseen, jonka jäseniä nykyisin näkyy CNN:n, BBC:n ja Financial Timesin haastatteluissa.

Koivisto tarjosi Erkolle kerran tilaisuutta astua Suomen Washingtonin suurlähettilääksi, kun Paavo Rantanen siirtyi Nokialle. Erkko kieltäytyi kohteliaasti. Hän halusi jatkaa Aatos Erkkona, yksityisenä valtiomiehenä.

Itse Hesarissa ollessani en koskaan nähnyt Erkkoa. Ehkä olin vähän kade, kun kollega kertoi innostuneena, että oli törmännyt Aatos Erkkoon ja jopa jutellut hänen kanssaan Berliinin lentokentällä kaiken maailman paikoista.

Näin hänet kyllä muutaman kerran Stockmannin nahkasohvalla levähtämässä. Jätin hänet majesteettiseen rauhaansa.

Kirjoittaja, Matti Maunu, on eläkkeellä oleva MTV Uutisten pitkäaikainen politiikan toimittaja. Hän työskenteli Helsingin Sanomissa vuosina 1980-1985.