Syksyn odotetuin dokumenttielokuva Lost Boys oli ohjaaja Joonas Neuvoselle henkisesti kuormittava prosessi. Nyt hän odottaa yleisön reaktioita ja toivoo, että huumeidenkäyttäjiin liittyvä stigma hälvenisi.

Sen piti olla aivan tavallinen bilereissu. Joonas Neuvonen matkustaa Jani Raappanan ja heidän yhteisen ystävänsä Antin kanssa Kambodžaan vuonna 2010. Videokameraan tallennetut pätkät sisältävät hetkiä, joissa kolmikko käyttää huumeita ja ympärillä pyörii seksityöntekijöitä.

Lue myös: Suomea kohauttaneen Reindeerspotting -dokumentin jatko-osan traileri julkaistiin – selvityksessä Kambodžassa hämärissä olosuhteissa kuolleen päähenkilön kohtalo

Neuvonen palaa Suomeen ennen muita ystäviään. Parin kuukauden kuluttua hän kuulee ystävänsä Janin löytyneen hirtettynä Kambodžan kadulta, myös Antti on kadoksissa.

Neuvonen lentää takaisin Kambodžaan selvittämään, mitä kadonneille ystävilleen on tapahtunut. Edessä on matka läpi pimeiden huumekatujen ja Kambodžan alamaailman, missä totuus on kuin veteen piirretty viiva.

– Aivan kuin olisi ollut kauhuelokuvan sisällä.

Joonas Neuvonen palaa kymmenen vuoden takaisiin tapahtumiin. Hän on suostunut antamaan haastattelun tietokoneen välityksellä Italiasta. Ehtona on, ettei haastattelusta julkaista mitään tallennetta.

Lue myös: Rovaniemeläinen huumedokumentti keräsi ennätysyleisön

Kun häneltä kysyy, onko elokuvan tekeminen ollut kenties jonkinlainen surutyö, hän vastaa prosessin muistuttaneen pikemminkin psykoosia.

– Ei tämä ole ollut mitenkään terapeuttista, vaan päinvastoin, olen joutunut käsittelemään tapahtumia henkilökohtaisesti ja raapimaan itseäni (henkisesti), ohjaaja summaa.