Raimo Lavikainen otti ensimmäisen tatuointinsa 40 vuotta sitten, ja sen jälkeen kuvat ovat alkaneet peittää hänen vartaloaan. Tatuoinnit tallentavat kuusikymppisen Raimon tunne-elämää ja ovat säästäneet miehen psykiatrikäynneiltä.
Vuonna 1972 tatuoiminen ei ollut Suomessa vielä laillista. Raimo Lavikainen teettikin ensimmäisen tatuointinsa ollessaan töissä kangastehtaassa Englannissa. Iltakävely Blackpoolin kaduilla johdatti tatuointiliikkeeseen, jossa kuva hakattiin ihoon saman tien.
– Se oli semmoinen, jonka kaikki tekee ensimmäisenä: kukkia ja nimiä, Raimo kuvailee.
Vaikka kuva ei ollut tarkkaan harkittu, tatuoinnista tuli hyvä mieli. Kesti kuitenkin useamman vuoden, ennen kuin Raimo otti seuraavan tatuoinnin.
– Sain tatuoinnista negatiivista palautetta. Ihmiset kysyivät, olenko ollut merillä tai suljetulla osastolla.
Nyt tatuoinnit hyväksytään
Vuosikymmenten vaihtuessa tatuoinnit rupesivat saamaan enemmän hyväksyntää. Naisetkin ikuistivat itseensä perhosen kuvia, ja tatuoinneista tuli trendi. Raimokaan ei saa enää paheksuvia katseita kuin ehkä muutamalta vanhemman kansan edustajalta.
– Kun olen jossain shortseissa ja t-paidassa, saan olla rauhassa. Ja määrätyn alan ihmiset moikkaavat. Tatuoinnit antavat vahvuutta, ryhtiä ja uskottavuutta, Raimo summaa.
Tatuoinneista on jopa hyötyä. Raimon on pakko käydä kuntosalilla, ettei nahka löysty. Kaverit pohtivat joskus, miltä Raimon tatuoinnit mahtaisivat näyttää, kun tämä on 60. Raimo on saavuttanut 61 vuoden iän, ja tatuoinnit ovat vielä muodossaan.
