Viikkojen saatossa etsintöjä on suoritettu poliisin, rajavartioston ja lukuisien vapaaehtoisten voimin. Viime viikolla joukkoon liittyi yli sata ihmistä löytänyt Reino Savukoski.

Reino Savukoski etsi kadonnutta Hilkka Oikarista Savukoskella viime viikon ja päätti etsinnät lauantaina.

– Etsimme häntä lähinnä vesistöistä, alueilta Kemihaara, Keskihaara ja Kemijoki. Hilkasta ei nyt saatu mitään havaintoja, kokenut etsijä toteaa.

Omaiset pyysivät Savukosken Lappiin. Pariskunnan omaiset olivat yhdessä ystävien kanssa myös auttamassa etsinnöissä. Edelleen seutua haravoivat myös poliisit koirineen ja nyt maastossa liikkuvat myös hirvimiehet.

– Alueella lääniä riittää. Tarkkaa työtä tehtiin. Siellä oli jo noin viisi senttiä luntakin, Savukoski kertoo.

Haastavat etsintäolosuhteet

Reino Savukoski etsii ihmisiä vesistöistä 4,2-metrisen kumiveneen turvin, jossa on pistokaikuluotain ja piirturi. Palkkaa hän ei ota vastaan. Toiminta on viime aikoina saanut tukea Jenny ja Antti Wihurin rahaston lahjoituksesta.

Olosuhteet etsinnöille Savukoskella ovat olleet varsin kylmät, ja lisäksi vesi on matalalla ja virtaus silti sangen kova. Matala vesistö hankaloittaa pistokaikuluotaimen käyttöä.

– Hilkan kadotessa vettä oli 30 senttiä enemmän, joten virtauskin on tuolloin ollut kovempi. Jos hän on veteen joutunut, voidaan olettaa, että hän on jo kaukana. Joessa saattaa kulkea valtavia matkoja.

Savukoski ounastelee, ettei henkilö tällaisessa tapauksessa olisi pysynyt joessa, vaan mahdollisesti ajautunut jo Petäjäskosken vesivoimalaitokselle saakka.

– Aina on mahdollisuuksia. Hän ei ehkä löydy ihan vielä, mutta kevättä pidän mahdollisena, mikäli hän on menehtynyt maastoon.

Sekä Hilkan että hänen puolisonsa Reino Määtän vaatteita on löytynyt maastosta. Savukoski muistuttaa, että hypotermia aiheuttaa ihmiselle lämmön tunteen. Näin ollen saattaa olla todennäköistä, että pari on riisunut itse vaatteitaan.

– Ihmeelliseltä tuntuu, että ihminen on voinut vaan kadota sillä tavalla, Savukoski huokaa.

Kadonneiden etsinnät jatkuvat

Etsintöjä ei yleensä lopeteta, vaikka ihmistä ei oitis löydettäisikään.

– Tavanomaisesti mietitään, onko yhä tarpeellista mennä etsimään. Tässäkin tapauksessa katsotaan mitä omaiset haluavat. En ota kantaa siihen, menenkö vielä uudelleen.

Savukoskelta Reino Savukoski siirtyi Janakkalan Tervakoskelle. Siellä jatketaan muutama vuosi sitten kadonneen Saku Inomaan etsintöjä. Taitavalle löytäjälle riittää kysyntää.

– Vanhempia tapauksia on riittävästi. Tällä hetkellä on myös pyyntö Äänesjärvelle Venäjälle. Siellä ei kuitenkaan ole tietoa missä vainaja saattaisi olla ja jos järvellä on tuulta, siellä ei voi tehdä yhtään mitään, Savukoski tietää.

Konkari pohtii, että talvella hänellä saattaisi olla aikaa enemmän.

– Pääasiassa haluaisin pyrkiä kotimaan kadonneita etsimään, mies toteaa.

Henkinen ja fyysinen työ

Raskas fyysinen työ vaatii myös suunnatonta henkistä kanttia. Epätietoisuudessa tai surussa elävien omaisten kohtaaminen on herkkä laji.

– Omasta mielestäni olen aika hyvin menestynyt omaisten kanssa, Reino kertoo ja toteaa samaan hengenvetoon, että aikaisempi työ rajavartijana oli helpompaa.

Läheisiltä on satanut miehelle kiitosta. Auttaja on saanut teoistaan osakseen myös soraääniä, mutta ne ovat Savukoskelle toisarvoisia.

– Itse tiedän minkälainen olen. Jos joku haluaa leimata mielenvikaiseksi, en siitä niin välitä.

Halu auttaa ja polte löytämiseen ei ole hiipunut vuosien matkatessa edelleen.

– Niin kauan kuin pääsen veneeseen, jatkan, hän sanoo vakaasti.

Punkaharjulainen Reino Savukoski on vapaaehtoistyönä vuodesta 1987 etsinyt kadonneita ja hukkuneita henkilöitä. Apunaan hänellä on hukkuneiden etsintään koulutettu koira sekä erikoislaittein varusteltu vene. Savukoski on löytänyt yli sata kadonnutta henkilöä.