Historioitsija pitää lappilaisten elinvoimaa jälleenrakennuksessa Lapin sodan tärkeimpänä opetuksena. Sodasta kertova elokuva tulee ensi-iltaan lokakuun lopulla.
Lapin sota alkoi syyskuussa 1944 Suomen ja natsi-Saksan välillä, kun Moskovan välirauha pakotti Suomen toiminaan. Rauhanehtojen mukaan saksalaiset tuli riisua aseista tai ajaa pois Suomesta syyskuun 1944 loppuun mennessä.
Ihmiset, joiden rinnalla suomalaiset olivat juuri taistelleet, olivat yhtäkkiä vihollisia Neuvostoliiton painostuksesta.
Historioitsija Teemu Keskisarja arvioi Asian ytimessä -ohjelmassa, että Lapissa syttyi "erikoinen sota", koska Suomi oli kovassa paikassa.
– Suomea uhkasi Neuvostoliiton miehitys, niskalaukaukset, väestönsiirrot ja joukkoraiskaukset, niin kuin puna-armeija menetteli Itä-Preussissa samana vuonna 1944.
Poltettu maa
Vetäytyessään kohti Norjaa saksalaiset käyttivät niin sanottua poltetun maan taktiikkaa. Hävitys alkoi Rovaniemellä lokakuun puolivälissä 1944.
Sitten tuhoamiskäsky laajeni koskemaan koko pohjoista aluetta. Vetäytyessään saksalaiset tuhosivat historioitsija Martti Ursin mukaan arviolta 18 000 rakennusta.
Se oli Keskisarjan mukaan sodan suurin tragedia.
– Pitikö sakemannin polttaa rutiköydän kansan mökit ja miinoittaa laihan lapinlehmän laitumet, Keskisarja kysyy.
Lappilaisten elinvoima on kuitenkin se oppi, joka sodasta jäi.
– Talot, tiet, sillat ja radat olivat tuhannen päreinä. Paras työvoima oli haudassa tai invalideja. Ei ollut koneita, nauloja, sementtiä tai pääomia, ja silti yhden sukupolven aikana he rakensivat Lapin entistä ehommaksi.
Aku Louhimiehen Lapin sota -elokuva avaa monille vain etäisesti tutun sodan vaiheita ja kertoo sen moninaisista kohtaloista, ohjaaja avaa. Lue elokuvasta lisää tästä.
