Arvokisojen toinen sija hopeamitalein koristeltuna alkaa olla suomalaisen jääkiekkoilussa liian tuttu tarina. Torinon turnauksen aikana pelillään uusia ystäviä valloittanut Suomi sijoittui suurturnauksessa jo kahdeksannen kerran toiseksi.
Leijonat on jäänyt kakkoseksi viidessä MM-turnauksessa, kaksissa olympiakisoissa ja kerran maailmancupissa. Varsinaisia finaalitappioita on arvokisoista seitsemän. Calgaryn 1988 olympialaisissa ei pelattu loppuottelua.
Suomen päävalmentajalle Erkka Westerlundille sunnuntain 2-3-finaalitappio oli arvokisojen toinen A-maajoukkueessa. Kanada oli syksyllä 2004 maailmancupissa parempi samoin numeroin.
- Kun Suomi pelaa arvokisoissa kärkimaita vastaan, näillä mailla on useimmiten suuremmat voimavarat kuin meillä.
- Jääkiekko ei ole pelkästään sitä, että tekee jäällä oman suorituksensa. Vastustajalla on aina osuutensa lopputulokseen, Westerlund sanoi.
Finaalitappiosta huolimatta Westerlund piti Torinon olympiaturnausta Suomi-kiekon uutena menestyslukuna.
- Häviö tuntuu aina häviöltä. Mutta jos tarkastellaan tätä turnausta tilastojen valossa, pelaajamme ovat tehneet uskomattomia asioita, Westerlund mietti tilastopaperi kädessään.
Lämpimikseen päävalmentajan ei tarvinnut pelaajiaan kehua. Kisojen parhaaksi hyökkääjäksi valittu Teemu Selänne (6+5) voitti turnauksen pistepörssin ja parhaaksi maalivahdiksi arvioitu Antero Niittymäki oli yli puolet turnausotteluita pelanneista ykkönen torjuntaprosentillaan 95,12.
Koivun mailarikko pahaan paikkaan
Ruotsilla kävi sunnuntaina tuurintynkäkin puolellaan, kun kapteeni Saku Koivulta hajosi kolmannen erän aloituksessa maila, ja Ruotsin Nicklas Lidström pääsi tekemään finaalin voittomaalin puoli-ilmaiseksi.
- Yksi hajonnut komposiittimaila väärässä paikassa... Tämä on urheilun dramatiikkaa. Onni on kuitenkin yrittävän puolella, Westerlund mietti sortumatta jossitteluun.