USA 2008. Ohjaus & käsikirjoitus: Andrew Stanton. Tuotanto: Jim Morris. Leikkaus: Steven Schaffer. Musiikki: Ben Burtt. Kesto: 101 min.
Pixar on onnistunut jälleen kerran. Animaatiostudio, jonka repertuaariin kuuluvat mm. Rottatouillen (2007) ja Ihmeperheen (2006) kaltaiset kriittis-kaupalliset menestykset, tarjoaa faneilleen huikean tulevaisuusseikkailun.
WALL-E on koskettava ja ajatuksia herättävä koko perheen fantasia, jonka ytimessä sykkii suuri, ekologinen sydän. Tarinalle nimensä lainannut sankari on sinnikäs roskia keräävä pikkurobotti, joka uurastaa autioituneen suurkaupungin kaduilla. Näkymä on lohduton, sillä pian käy ilmeiseksi, että maapallo on hukkunut jätteisiin.
Ahne ajattelemattomuus ja tuhlaileva kertakäyttökulttuuri ovat tehneet kotiplaneetasta elinkelvottoman. Ihmisten poislähdöstä on kulunut jo vuosisatoja. 3000-luvun Tellusta asuttavat enää pelkät torakat – ja perin yksinäinen WALL-E.
Tietokoneanimaatio alkaa puolen tunnin introlla, joka luonnostelee katastrofin päälinjat ja esittelee päähenkilön yleisölle. Aurinkoenergialla toimiva jätepuristin osoittautuu herkäksi ja lyyriseksi luonteeksi, joka keräilee krääsää ja osaa ulkoa Hello, Dolly! -musikaalin romanttiset askeleet.
Alkuasetelma on mahtavassa kunnianhimoisuudessaan henkeäsalpaava: pikkuruista puuhastelijaa ympäröivä miljöö on samalla kertaa sekä sydänjuuria myöten järkyttävä dystopia että spektaakkelin mittasuhteet saava tragedia.
Ohjauksesta ja käsikirjoituksesta vastaa Nemoa etsimässä -seikkailun isä Andrew Stanton. Stanton malttaa mielensä fantastisesti. Hän petaa ja pohjustaa tulevia tapahtumia uskaltaen tarjota vauhdikkaisiin animaatioseikkailuihin tottuneelle yleisölleen hartaan, lähes meditatiivisen avauksen. Jakso on sanattomuudessaan nerokas ja aivan välttämätön – WALL-E:n hahmo saa verratonta syvyyttä, jota tarvitaan motivoimaan myöhempiä juonenkäänteitä.