Yhdysvallat 2008. Ohjaus: Oliver Stone. Käsikirjoitus: Stanley Weiser. Tuotanto: Bill Block, Moritz Borman, Eric Kopeloff. Kuvaus: Phedon Papamichael. Leikkaus: Joe Hutshing, Julie Monroe. Musiikki: Paul Cantelon. Pääosissa: Josh Brolin, Elizabeth Banks, James Cromwell, Ellen Burstyn, Richard Dreyfuss, Toby Jones, Scott Glenn, Jeffrey Wright, Thandie Newton, Stacy Keach. Kesto: 130 min.
Lähi-itä, 9/11 ja kansallinen turvallisuus kietoutuvat osaksi George W. Bushin elämäkertaelokuvaa W. Reippaasti yli kaksituntisen teoksen ihmeellisestä ylöspanosta vastaa Oliver Stone, amerikkalaisen politiikan lähihistoriaa jo moneen kertaan ansiokkaasti ruotinut ohjaajavelho.
W. on monin eri tavoin todella häkellyttävä elokuva. Se onnistuu pääsemään Amerikan historian ehkä epäonnistuneimman presidentin iholle tavalla, joka herättää ällistyksen, kiukun ja vihan ohella myös – yllättäen – sääliä ja lievää sympatiaa.
Yhdysvaltojen 43. presidentistä olisi helppo maalata pelkkä pellen tai uskonnollisen fanaatikon muotokuva, jonka epätarkkuuksia harva jenkki viitsisi edes lähteä oikomaan. "Tuplaveen" – kuten lähipiiri häntä elokuvassa kutsuu – kaudesta kun ei mainitsemisen arvoisia ilon aiheita ole löydettävissä.
Oliver Stone ei tähän halpaan lankea, vaan, kuten jo Nixon-elokuvassaan, hän lähtee etsimään nuorukaista poliitikon teflon-hymyn takaa. Alun lyhyen Valkoisen talon jakson jälkeen tarina hyppää vuoteen 1966 ja Yalen yliopistoon, missä nuori Bush Jr. halajaa osaksi rikkaiden kakaroiden Delta Kappa -veljeskuntaa. Katkelma antaa ensimmäisen esimerkin tulevan poliitikon ilmiömäisestä muistista, jonka satulassa öljy-cowboyn onnistui lopulta ratsastaa Washingtoniin asti.
George W. (Josh Brolin) on raikulipoika, joka tykkää kylmistä juomista ja kuumista naisista. Kuvernööri-isä George Sr. (James Cromwell) saa olla pelastamassa viinaan menevää vesaansa milloin mistäkin kiipelistä. Työpaikasta toiseen ajelehtiva hunsvotti innostuu itse politiikasta vasta tavattuaan tulevan vaimonsa Lauran (Elizabeth Banks).
Pojan päämäärä alkaa kirkastua vasta isän vuoden 1988 presidentinvaalivoiton jälkeen. Entisen juopon uskonnollinen herätys ja täysraittius muokkaa W:stä kovan linjan republikaanin, jonka räikeää opportunismia maltillisemman episkopaali-isän on vaikea sulattaa. Teksasin kuvernöörin virka on W:lle lopullinen ennusmerkki vieläkin suuremmasta johdatuksesta.