Koska Leenan isä on kuollut, hänen perikuntansa täytyy tehdä perunkirjoitus. Leenaa jännittää, miten hänestä vielä tietämättömät sisarukset suhtautuvat uuteen siskopuoleensa. Asian pitäisi selvitä lähiviikkoina.
Leena* lisäsi isänsä aikoinaan omiin kirkonkirjoihinsa. Kun Leenan veli- ja siskopuoli näinä päivinä hakevat kuolleen isänsä virkatodistuksen, he kokevat suuren yllätyksen: todistuksessa lukee Leenan nimi yhtenä lapsista.
– Nyt tapahtuu se, mitä olen odottanut vuosikymmeniä. Sisarukset saavat tietää minusta ja minä saan tavata heidät, Leena iloitsee.
Hän ymmärtää, että tieto tulee varmasti järkytyksenä.
– Itsehän olen tiennyt kaiken vuodesta 1972. He voivat kaikessa rauhassa istua alas ja nieleskellä, Leena vakuuttaa.
Toiveissa sisaruussuhde
Naista jännittää, miten sukulaiset lopulta ottavat yhteyttä.
– Tuleeko pappi, poliisi, juristi, kirje – vai tulevatko he itse?
Perunkirjoitusta ei voida laillisesti tehdä ilman Leenaa. Hän toivoo, että sisarukset suhtautuvat häneen sukulaisena, ei perinnönryöstäjänä.
– Minulla ei ole haaveita isoista perinnöistä. Lähinnä haluaisin nähdä ja kopioida vanhoja valokuvia ja kuulla, miten heidän elämänsä on mennyt.