Miltä tuntuu elää isättömänä? Leenan äiti synnytti lapsensa avioliiton ulkopuolella 1950-luvun alussa. Leena selvitti isänsä itse ja tapasi hänet vain kerran. Nyt isä on kuollut ja Leenaa odottaa perunkirjoitus veli- ja siskopuolen kanssa. He eivät vielä edes tiedä hänen olemassaolostaan.
Vilkas päivä Turun Kauppatorilla vuonna 1994. Leena* odottaa torin viereisen ostoskeskuksen kupeessa. Mukana on kaksi viidestä lapsesta: vieressä 20-vuotias tytär ja toinen, pieni tyttölapsi, rattaissa.
– Minulla ei ollut hajuakaan, millainen mies sieltä tulee. Tai käveleekö hän vain ohi, Leena muistelee.
Suoraan eteen pysähtyi kuitenkin lyhyt, hieman pullea mies. Kasvoissa ei ollut mitään tuttua, mutta lyhyenläntyyden Leena tunnisti itsestään.
– Sä oot ihan äitis näkönen, isä sanoi.
Vauva isovanhempien huostaan
Leena tiesi jo pienenä, että hänen perheessään oli salaisuus.
Leenan äiti oli muuttanut Ruotsiin perheapulaiseksi vuonna 1949 ja palannut sieltä myöhemmin puolivuotiaan vauvan kanssa.
– Äiti tapasi Ruotsissa suomalaisen miehen. Heidän suhteensa kuitenkin katkesi, Leena kertoo.
Vauva, Leena, jäi asumaan isovanhemmilleen. Äiti meni pari vuotta myöhemmin naimisiin ja sai toisen lapsen. Leena ei viettänyt juuri aikaa heidän luonaan. Hän viihtyi paremmin isovanhemmillaan, eikä sitä paitsi pitänyt äidin uudesta miehestä.
