Johanna haluaa kuvillaan muistuttaa siitä, että jokaisella on oikeus kehorauhaan. – Etenkin viestit, jotka alkavat "ei nyt millään pahalla, mutta...", eivät yleensä ole aidosti kannustavia tai rakentavia, vaan jotain ihan muuta, hän kuvailee.
Kuvassa hymyilevä nainen seisoo peilin edessä musta toppi yllään ja rennot housut jalassaan. Peilissä Johanna, 30, ottaa kuvaa oikealla kädellään; vasemmalla hän venyttää vatsansa ihoa.
– Minulle kehokuvien jakaminen on helppoa, vaikkei "ihannevartalo" olekaan. Minulle se on just hyvä, ja silloin sen pitäisi riittää myös muille, hän kuvailee.
Aina ei ole ollut niin. Aiemmin, vuosia sitten, Johanna olisi piilottanut kyseisen kuvan tuhansilta Instagram-seuraajiltaan. Enää hän ei kuitenkaan jaksa tavoitella ahtaita ja yksipuolisia kauneusihanteita, joita ympäriltä tuputetaan.
– Vuosien kamppailu oman mielen ja peilikuvan kanssa ajoi jakamaan kuvia. Ajatuksenani on "nyt saa riittää, oon just hyvä näin". Ja jos omalla esimerkilläni pystyn auttamaan edes yhtä voimaan paremmin ja hyväksymään oman kehonsa, olen onnistunut!
"Kauhistutti ajatus negatiivisista kommenteista"
Alussa rehellisten kuvien jakaminen toki jännitti. Johanna pohti, millaisen vastaanoton saa seuraajiltaan.
– Kauhistutti ajatus negatiivisista kommenteista, tai ehkä enemmän ”joukkolynkkaamisesta”. Mutta silti heitin kehoni luottavaisin mielin toisten armoille arpineen päivineen, sillä itselläni on hyvä olla näin, Johanna kuvaa.
Päätös kannatti, sillä Johanna saa jatkuvasti hyvää palautetta otoksistaan. Kuvillaan hän haluaa tuoda esiin paitsi positiivisempaa kehokuvaa, olla esimerkkinä muille ja myös muistuttaa siitä, että jokaisella on oikeus kehorauhaan – jokainen siis saa olla juuri sellainen kuin on.
– Saan pääasiassa kiitosta siitä, että tuon positiivisempaa kehokuvaa esille, ja sitä ihan normaalia synnyttäneen naisen vartaloa kaiken kiiltokuvan keskelle.
Elämässä on paljon muutakin kuin keho
Huonot kehopäivät, jolloin olo omissa nahoissa on epämukava, ovat myös ajan myötä vähentyneet.
– Huonoina päivinä mikään vaate ei näytä hyvältä, vaikka laittaisi parasta päälle. Silloin keskityn pitämään itseni kiireisenä, etten ajattele asiaa liikaa. Mitä enemmän ajattelee, sitä syvempää kuoppaa itselleen kaivaa, Johanna sanoo.
Hyvinä päivinä vaatteilla ei ole merkitystä. Silloin tuntee olonsa itsevarmaksi ja kauniiksi, vaikka olisi pukeutunut niin sanottuihin pieruverkkareihin. Ikävämpänäkin päivänä voi ajatella, että elämässä on niin paljon muutakin kuin keho: lapset, oma puoliso, ystävät, perhe, terveys ja liikunta.
"Pahinta arvostelua olen kokenut äidiksi tulon myötä"
Johannalla on kolme lasta, 2-, 3- ja 5-vuotiaat. Kuten niin monille äideille, myös hänelle vanhemmuus toi mukanaan paineita – yleensä ulkopuolelta.
– Pahinta arvostelua olen kokenut äidiksi tulon myötä. Arvostelua tavoista toimia lasten kanssa. Siitä, miten äidin pitäisi pukeutua, tai miltä äidin pitäisi näyttää. Näin yhtenä esimerkkinä, minulle on sanottu, että paitani on "liian avonainen äidille", Johanna kuvaa.
Usein arvostelut on verhottu auttamisen kaapuun ja tarjoiltu muka-hyväntahtoisina ohjeina. Silti suusta tuleva viesti on Johannan mukaan yleensä kaikkea muuta kuin kannustava.
– Etenkin viestit, jotka alkavat "ei nyt millään pahalla, mutta...", eivät yleensä ole aidosti kannustavia tai rakentavia, vaan jotain ihan muuta, hän kuvailee.
"Jokainen on arvokas ja kaunis, juuri sellaisena kuin on"
Toki olisi hienoa aina olla vahva ja viitata kintaalla arvosteluille. Se ei aina kuitenkaan ole mahdollista: joskus sanat syövät sisältä, oli sitten miten vahva hyvänsä.
– Kun on epävarma olo itsestä ja kaipaa muiden hyväksyntää, on valmis muuttamaan tyyliään ja jopa käyttäytymistään miellyttääkseen muita. Ja kyllä, itsekin olen vuosia sitten muuttanut tyyliäni ja käyttäytymistäni miellyttääkseni muita , Johanna sanoo.
Äidiksi tultuaan Johanna on lopettanut arvostelijoiden kuuntelemisen. Nurinkurista kyllä, pahimpia arvostelijoita ovat Johannan oman kokemuksen mukaan muut naiset, ja etenkin toiset äidit.
– Jokainen on yhtä arvokas, ja jokaisella on oikeus olla juuri sellainen kuin on. Olen myös aina ollut sitä mieltä, että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa toiselle on sitten mieluummin sanomatta mitään, me emme ole täällä miellyttämässä muita, Johanna sanoo.
Äitiys ei ole kilpajuoksu, vaan "elämänmittainen matka"
Hän muistuttaa, että yleensä äitien kokevat paineet tulevat ympäristöstä. Ainaisen arvostelun sijaan kannattaisikin puhaltaa yhteen hiileen.
– Jätetään paineet omaan arvoonsa. Muista olla armollinen itsellesi ja kehollesi. Sinä riität juuri noin, hän muistuttaa.
– Jokainen on arvokas ja kaunis, juuri sellaisena kuin on!
Johanna toivoisi kaikkien muistavan, ettei äitiys ole kilpajuoksu, jonka joku voittaa.
– Äitiys on elämänmittainen matka, jossa jokainen tarvitsee joskus tukea ja apua, ihan jokainen! Enemmän positiivisuutta ja toisen tsemppaamista toivoisin, Johanna sanoo.
– Äitiys itsessään on oma maailmansa, ja vaikka tämä matka ei ole helpoin, on se palkitsevin ja jokaisen harmaan hiuksen arvoinen. Paras matka, jolle itse olen lähtenyt!