Vuosi sitten kuollut Niki Lauda koki aikanaan saman kohtalon kuin Sebastian Vettel – monen muunkin mestarin sukset menivät ristiin Maranellossa: "Koin, että minua ei kohdeltu oikein"

Lauda oli jo nuoruudessaan toimelias ja päättäväinen. Hän tasoitti omaa tietään kohti F1-sarjaa useilla pankkilainoilla.

Kaudella 1973 Lauda pääsi ajamaan BRM-tallissa yhdessä Clay Regazzonin kanssa, joka oli ajanut aiemmin Ferrarilla 1970–1972.

Kun Regazzoni kutsuttiin takaisin Maranelloon kaudelle 1975, hän puhui myös Laudan mukaansa. Kaksikosta oli tullut hyvät ystävykset.

Lauda kruunattiin maailmanmestariksi 1975. Mestaruus oli Ferrarille ensimmäinen sitten John Surteesin MM-tittelin 1964.

Kaudella 1976 Lauda kävi ikimuistoisen taistelun McLarenin James Huntia vastaan ja joutui siihen ihan yhtä ikimuistoiseen onnettomuuteen Nürburgringillä.

Nürburgringin-tapahtumat vaikuttivat Laudan maailmankatsomukseen. Hänellä oli mahdollisuudet maailmanmestaruuteen vielä kauden päätöskisassa Japanissa. 

Kisan alla käytiin keskustelua siitä, pitäisikö kilpailua ajaa ollenkaan, sillä Fujin rataa piiskaava sade oli yltynyt niin kovaksi. Lopulta kilpailu kuitenkin aloitettiin, mutta Lauda ajoi vain yhden kierroksen, kaartoi sitten Ferrarinsa varikolle ja jätti kisan kesken.

Kolmanneksi sijoittunut Hunt nousi yhdellä pisteellä ohi Laudan ja vei maailmanmestaruuden.

– Elämä on arvokkaampaa kuin maailmanmestaruus. Tekisin saman uudelleen, Lauda perusteli keskeytyspäätöstään myöhemmin.

Vaikka Lauda oli sinut päätöksensä kanssa, Maranellossa oltiin raivoissaan. Enzo Ferrari väitti hyväksyvänsä ja ymmärtävänsä Laudan päätöksen, mutta myöhemmät tapahtuvat todistivat toisin.

Regazzoni, Laudan hyvä ystävä, sai yllättäen lähteä, ja tilalle palkattiin Carlos Reutemann. Enzo Ferrarin ajatuksena oli, että Lauda saisi toipua onnettomuudestaan ja ajella rauhassa kakkoskuskina.

Tämähän ei Laudalle käynyt, ja nyt oli hänen vuoronsa olla raivoissaan.

– Koin, että minua ei kohdeltu oikein.

Sopuisasti ja menestyksekkäästi alkanut liitto oli tulossa tiensä päähän, eikä sitä pelastanut enää edes se, että Lauda oli kaudella 1977 täysin ylivoimainen.

Lauda kertoi jo hyvissä ajoin lähtevänsä Ferrarilta kauden päätteeksi Brabhamille. Hän varmisti toisen mestaruutensa kauden kolmanneksi viimeisessä osakilpailussa Yhdysvalloissa, eikä ajanut Ferrarilla enää sen jälkeen. Osaltaan tähän päätökseen vaikutti se, että Ferrari ajatti kauden toiseksi viimeisessä osakilpailussa Kanadassa kolmatta autoa, jota ohjasti muuan Gilles Villeneuve.

– En koskaan unohda sitä, kun lähdin viimeisestä tapaamisesta Enzon kanssa. Koin oloni höyhenenkevyeksi. Kaikki paineet Ferrarilla menestymisestä olivat poissa. Olin onnellinen.

– Jälkikäteen ajateltuna se oli virhe. Olisi pitänyt pyytää samaa palkkaa, mitä Bernie Ecclestone maksoi minulle Brabhamilla. Olisin ollut menestyksekkäämpi. Se oli siihen aikaan oikea päätös minun kannaltani mutta loppujen lopuksi kuitenkin väärä.

Surtees, Prost, Räikkönen, Alonso...

Niki Lauda tympääntyi Enzo Ferrarin näkemksiin ja lähti Ferrarilta kauden 1977 päätteeksi. KUVA: All Over Press.imago images/Sven Simon/ All Over Press

Huvittavaa kyllä, Lauda ja Vettel eivät suinkaan ole ainoat maailmanmestarit, jotka ovat lähteneet Ferrarilta vähintäänkin epäselvien olosuhteiden vallitessa.

Vuonna 1964 maailmanmestariksi Ferrarilla kruunattu Surtees lähti ovet paukkuen kauden 1966 alussa. Surtees ajautui tallipäällikkö Eugenio Dragonin kanssa riitoihin siitä, mikä hänen roolinsa olisi 24 tunnin Le Mans -kilpailussa. Kun Surtees oli sitä mieltä, että rooli oli liian pieni, hän lähti Cooperille ja menetti sen takia todennäköisesti toisen maailmanmestaruuden.

Alain Prost puolestaan sai lähtöpassit Ferrarilta ennen kauden 1991 päätösosakilpailua. Prost oli ilmaissut turhan äänekkäästi mielipiteensä Ferrarin toimintatavoista ja uudesta 643-autosta.

Kimi Räikkösen ensimmäinen Ferrari-ura päättyi niin ikään etuajassa, kun Fernando Alonso korvasi hänet tallissa kaudella 2010, vaikka Räikkösellä oli tuolloin vielä voimassaoleva sopimus. Räikkönen oli jäänyt vuosina 2008–2009 Felipe Massan varjoon, ja toisaalta Ferrari sai Alonson kylkiäisenä myös merkittävän yhteistyökumppanin espanjalaispankki Santanderista.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Kimi Räikkönen sai ensin lähteä Fernando Alonson tieltä 2010 mutta ajoi sitten tämän tallikaverina 2014. KUVA: All Over Press.imago/Crash Media Group/ All Over Press

Alonson ja Ferrarin liitto kesti viisi vuotta, ja sekin päättyi jokseenkin erikoisella tavalla, kun Vettel siirtyi talliin Red Bullilta.

Alonson sopimus Ferrarin kanssa oli voimassa kauden 2016 loppuuun saakka, ja Vettel oli sopinut Red Bullin kanssa vielä kaudesta 2015.

Ferrarin pääjohtaja Luca di Montezemolo neuvotteli kuitenkin kulisseissa niin, että Mercedekselle haikaillut Alonso pääsisi tiettyjen ehtojen täyttyessä irti omasta Ferrari-sopimuksestaan, ja samaan aikaan hän tiesi, että Vettel pääsisi tietyillä ehdoilla irti omasta Red Bull -sopimuksestaan.

Alonso piti Montezemolon elettä hyvän tahdon osoituksena eikä tiennyt, että todellisuudessa kaikessa oli kyse hänen korvaamisestaan Vettelillä.

Koska Alonso ei päässytkään siirtymään Mercedekselle, hän kääntyi lopulta sille kannalle, että jatkaminen Ferrarilla voisi olla paras vaihtoehto. Kun Vettelin Red Bull -sopimuksen purkuehdot kuitenkin täyttyivät, Vettel ilmoitti asiasta Red Bullille, joka uutisoi saksalaisen lähdön välittömästi.

Tässä vaiheessa totuus valkeni myös Alonsolle, ja edessä oli pakon edessä paluu McLarenille.