– Suomi vuonna nolla oli todella äärimmäisen köyhä ja äärimmäisen katastrofaalisessa tilanteessa. Itsenäistyminen tapahtui todella surkeissa olosuhteissa, kuvailee Suomen ja Pohjoismaiden historian dosentti Samu Nyström loppuvuotta 1917.
Kaiken kaikkiaan aika oli tuolloin hyvin ristiriitaista. Nyströmin mukaan itsenäisyyskehitys kyllä ilahdutti ihmisiä, mutta tulevaisuus oli epävarma. Pelkkä itsenäisyysjulistus kun ei tee kansakuntaa itsenäiseksi, eikä itsenäisyyden tunnustuksia ollut herunut miltään ilmansuunnalta.
– Tilanne Suomessa oli erittäin synkkä, sillä kansakunta oli hajoamassa. Talous oli romahtamassa, teollisuudessa ja linnoitustöissä olleet jäivät työttömiksi. Työttömyys kasvoi räjähdysmäisesti vuoden 1917 loppua kohden, ja ihmiset jäivät aivan tyhjän päälle kuntien ja valtion hätäaputöiden varaan.
Ruoka uhkasi loppua vuodenvaihteessa
Elintarviketilanne oli Nyströmin mukaan äärimmäisen kriittinen: Tuonti Venäjältä oli loppunut, ja Yhdysvallat ilmoitti, ettei Suomeen saanut viedä elintarvikkeita, koska sen mielestä Suomi oli joutumassa sotatoimialueeksi.
Yhdysvalloissa ajateltiin saksalaisten hyökkäävän Suomeen, ja koska keskusvallat Saksa mukaan lukien olivat ympärysvaltojen elintarvikesaarrossa, Suomi joutui kärsijäksi.
– Suomen oma elintarviketuotanto ei missään vaiheessa riittänyt kaikille. Niinpä loppuvuonna lehdissä julkaistiin laskelmia, joiden mukaan suurissa kaupungeissa elintarvikeviranomaisilta loppuu ruoka vuodenvaihteessa, joissakin kaupungeissa vähän ennen tätä, monissa muissa heti vuodenvaihteen jälkeen.
Voi vain arvailla, miltä aikalaisista tuntui lukea lehdistä, että kotikaupungista loppuu ruoka. Kouluneuvos K.A. Franssila kirjoitti päiväkirjassaan 13. joulukuuta 1917:
– Illallispöydässä lapset valittelivat leivän huonoutta: ajattelivat vesissä suin sitä, että saisi oikeata rukiista reikäleipää, ja suunnittelivat, että menisivät eri tahoille sukulaisiin maalle joululomaa viettämään.
Turussa anarkia pääsi valloilleen
Työttömyyden ja katastrofaaliseksi kääntyneen elintarvikekriisin lisäksi Suomea piinasi sisäinen valtakamppailu, joka marraskuun yleislakon jälkeen kiihtyi Nyströmin mukaan puolittaiseksi sisällissodaksi. Suojeluskunnat ja työväen järjestyskaartit etsivät kaikkialta aseita, järjestäytyivät, kehittivät organisaatioitaan ja kahakoivat keskenään eri puolilla maata.
– Hajonneen kansakunnan tapaan työväenlehdissä ja porvarien lehdissä nähtiin kaikki paha vastapuolella. Äärimmäisellä vihapuheella kerrottiin työväenlehdissä siitä, mitä kaikkea pahaa suojeluskunnat olivat tehneet, ja vastaavasti porvarillisissa lehdissä kerrottiin, mitä kaikkea pahaa työväenkaartit olivat puuhanneet.
Vuoden 1917 lopulla Suomi oli ajautumassa entistä suurempiin väkivaltaisuuksiin.
– Tilanne kärjistyi erityisesti Turussa, jossa miliisilakko karkasi yleiseksi anarkiaksi ja ryöstelyksi.
Tilannetta kuvaavat Nyströmin mukaan joulukuun 7. päivän lehdet, joissa itsenäisyysjulistus on pieni, parin palstan juttu, kun taas muissa jutuissa kerrotaan väkivallan leviämisestä, anarkiasta, turvattomuudesta, elintarvikkeiden loppumisesta. Kaupan päälle huhuttiin, että maailmansotakin saattaa lähestyä.
– Eli elettiin todella synkkiä aikoja, Nyström kuvaa.
Jäkälän luultiin pelastavan suomalaiset
Suomi oli vuonna 1917 edelleen maatalousvaltainen maa, jossa liki 80 prosenttia työvoimasta oli maatalouden parissa, mutta siitä huolimatta Suomi ei ollut ruuan suhteen omavarainen. Yli 1,4 miljoonan suomalaisen toimeentulo oli riippuvainen valtion ja kuntien elintarvikesäännöstelyn toiminnasta.
– Kaikki kaupungit ja asutuskeskukset olivat tuontielintarvikkeiden varassa, dosentti Samu Nyström kertoo.
Sato oli vuonna 1917 ollut erinomainen, mutta syksyllä huomattiin, että Suomesta puuttuu neljän kuukauden elintarvikkeet ennen uutta satoa. Loppusyksystä jouduttiin miettimään, mitä korvikeravintoa Suomen luonnosta voitaisiin saada ennen lumentuloa.
– Keksittiin, että suomalaiset voisivat pelastaa jäkälä. Sata vuotta sitten kunnat ja valtio järjestivät valtavia jäkälän keruuoperaatioita. Esimerkiksi kansakoulut järjestivät kouluhallituksen kehotuksesta jäkäläpäiviä, Nyström kertoo.
Valtion perustama kotitaloustoimikunta ohjeisti uusien ruoka-aineiden käyttöön. Toimikunta jakoi lehdissä reseptejä jäkälän käyttämiseksi. Niissä neuvottiin muun muassa, miten tehdä jäkäläpuuroa, jäkäläleipää ja jäkälähyytelöä.
– Vasta kun jäkälät oli kerätty, saatiin ravitsemustieteilijöiden tutkimukset valmiiksi. Ne osoittivat, että jäkälä oli pitkäkuituista eli vei näläntunteen pitkäksi aikaa pois. Ongelmana vaan oli se, että siinä ei ollut yhtään kaloreita sen jälkeen, kun se oli muokattu ihmisravinnoksi. Jäkälä ei siis pelastanut suomalaisia.
Kalorit hävisivät, koska jäkälän saaminen jauhomuotoon vaati monta vaihetta, joilla siitä poistettiin ihmiselle epäterveellisiä ainesosia.
