Jevgeni Prigozhinin masinoima, vain reilun vuorokauden kestänyt juhannusviikonlopun Wagner-kapina jätti jälkeensä paljon avoimia kysymyksiä.
Ennen kaikkea epäselväksi on jäänyt se, mitä Wagner-johtaja lopulta tavoitteli toimillaan, kun hän ensin marssitti joukkonsa kohti Moskovaa ja sitten kääntyikin yhtäkkiä takaisin.
Tutkijatohtori Kristiina Silvan Ulkopoliittisesta instituutista sanoo, että Jevgeni Prigozhinin tavoitteet tosiaan olivat epäselvät ja saattoivat myös muuttua tilanteen kehittyessä.
– Prigozhin toimi omien sanojensa mukaan periaatteen "hyökkäys on paras puolustus" mukaan. Vaikuttaa siltä, että hän halusi painostaa Vladimir Putinia parantaakseen omaa valta-asemaansa, jota oltiin heikentämässä rajoittamalla Wagnerin toimintaa, Silvan pohtii.
Tutkijatohtori Kristiina Silvan Ulkopoliittisesta instituutista sanoo, että Prigozhinin valmius ottaa riskejä aliarvioitiin.Ulkopoliittinen instituutti
Vanhempi tutkija Jussi Lassila Ulkopoliittisesta instituutista sanoo, että Prigozhinin tavoitteena oli todennäköisesti ennen kaikkea turvata oma ja bisneksiensä asema sekä ryhtyä tarvittaessa aseelliseen toimintaan näiden turvaamiseksi.
– Tavoitteena oli maksimoida omaa vaikutusvaltaa ja saada korvaamaton asema Putinin sotapolitiikassa. Prigozhin ilmeisesti luotti Putinin myötämielisyyteen, jossa hän osin erehtyi. Toisaalta hänen kykynsä päästä näinkin pitkälle, kertoo hänen vaikutusvallastaan Putinin poliittisissa operaatioissa ja nykyisessä sodassa, Lassila kertoo.
Silvanin mukaan tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että tapahtumaketju heikensi lopulta sekä Putinia että Prigozhinia.
– On selvää, ettei Prigozhin ole vielä hyväksynyt tappiotaan. Hänen tarinansa ei vielä ole lopussa.
Sekä Silvanin että Lassilan mielestä viikonlopun Wagner-kapina oli tuli yllätyksenä.
Silvan korostaa, että Prigozhinin ja Venäjän sotilasjohdon välistä konfliktia on seurattu jo pitkään, mutta koska Prigozhin nähtiin Putinille lojaalina ja tästä riippuvaisena toimijana, viikonlopun tapahtumaketjua pidettiin epätodennäköisenä.
– Konfliktin eskaloituminen aseelliseksi yhteenotoksi nähtiin mahdollisena vasta Putinin jälkeisellä aikakaudella. Prigozhinin valmius ottaa riskejä aliarviointiin, Silvan sanoo.
Lassilan mukaan Wagner-kapina oli yllättävä kolmesta syystä. Ensinnäkin Prigozhinin onnistumisen lähtökohdat näin radikaalille toimenpiteelle olivat heikot, koska oli selvää, että vahvuudessaan Wagner häviävää selkeästi Venäjän armeijalle ja muille aseyksiköille.
– Aiempi Prigozhinin kritiikki oli ymmärrettävää, mutta näin radikaali siirto ei niinkään.
Toiseksi yllättävää oli vastarinnan heikkous ja Wagnerin kyky ottaa haltuunsa isoja kohteita, ennen kaikkea Donin Rostov, käytännössä ilman vastarintaa.
– Tämän osalta Prigozhinilla oli selkeästi ymmärrys hallinnon heikkoudesta ja kyvyttömyydestä toimia tällaisessa tilanteessa ja hän osasi lukea sitä, Lassila sanoo.
Kolmanneksi, yllättävää oli Lassilan mukaan episodin tähänastinen päätös. Ennennäkemätön aseellinen kapina rauhoitettiin tavalla, jossa julkisesti tuomitulle petturille annettiin ilmeinen neuvotteluasema ja mahdollisuus välttää suora ja ankara rangaistus, mikä sai Putinin näyttämään heikolta ja saamattomalta.
Venäjän politiikan professori Vladimir Gel'man Aleksanteri-instituutista puolestaan sanoo, ettei Wagnerin järjestämä mellakka ollut kovin yllättävä veto.
Koska Venäjän puolustusministeriö yritti ottaa Wagnerin haltuunsa ja Prigozhin torjui avoimesti tämän ehdotuksen, Putin oli ainoa henkilö, joka pystyi ratkaisemaan tämän konfliktin. Mellakalla pyrittiin aluksi sotilasjohdon ylimmän johdon syrjäyttämiseen, mutta sitten se meni paljon pidemmälle.
– Arvelen, että Prigozhin itse oli yllättynyt havaitessaan, kuinka hauras Venäjän valtio oli ja kuinka nopeasti hänen joukkonsa lähes saavuttivat Moskovan ilman vastarintaa, Gel´man kertoo.
Lauantaina, kun Wagner-joukot marssivat kohti Moskovaa, väläytettiin jo Venäjän sisällissodan mahdollisuutta. MTV Uutisten haastattelemat tutkijat kuitenkin tyrmäävät tämän skenaarion.
– En näe Venäjällä minkäänlaista sisällissotaa. Pikemminkin kyseessä oli eliitin välinen konflikti, kun yhteiskunta kokonaisuudessaan pysyy taitamattomana ja passiivisena. Itse asiassa venäläinen yleisö on väsynyt sotaan ja yrittää välttää suoraa osallistumista poliittiseen väkivaltaan kotimaassaan, Gel´man sanoo.
– Sisällissota ei ole tällä hetkellä mahdollinen, koska maassa ei ole toisiaan vihollisina pitäviä aseellisia ryhmittymiä, vaikka yhteiskunta onkin entistä pahemmin jakautunut. Leijonanosa tavallista kansasta ja eliitistä on poliittisesti passiivista, kuten viikonlopun tapahtumat osoittivat, Silvan täydentää.
Lassilakaan ei pidä sisällissotaa kovin todennäköisenä ainakaan lyhyellä tähtäimellä.
– Kapina kuitenkin lisäsi huomattavassa määrin hallinnon ja ennen kaikkea Putinin epävarmuutta ympäristöstään. Putinin suurin huoli on hänen hyväksyttävyytensä heikkeneminen ja jos tämä näkemys tarttuu pysyvämmin eliitin, yhteiskunnan ja voimaväen keskuuteen, poliittinen levottomuus voi lisääntyä ja sen seuraukset ovat arvaamattomia, Lassila kertoo.
