Suomen vesilinnuilla menee huonosti. Jos kehitys jatkuu pitkään nykyisenä, uiskentelee rannoilla kohta enää sinisorsia, kuikkia ja laulujoutsenia.
– Sisävesillä 16 vesilintulajista kymmenen kanta on vähentynyt pitkällä aikavälillä eli 30 vuodessa. Kasvavia lajeja on ainoastaan nuo kolme. Taantuvien lajien joukossa on runsaita riistalajeja kuten haapana, tavi ja telkkä, kertoo Suomen ympäristökeskuksen (Syke) vanhempi tutkija Markku Mikkola-Roos.
– Jo aikaisemmin uhanalaisia ovat olleet heinätavi, punasotka, jouhisorsa ja nokikana. Niiden taantuminen on ollut tosi rajua.
Siivekkäiden vähenemisen syy voidaan tiivistää kahteen sanaan: elinympäristön huononeminen. Rehevöityminen ja pienpetojen määrän kasvu rokottavat kovalla kädellä vesilintukantaa.
– Tilanne on huono. Koska riistalinnut ovat meillä luonnonvara, niin jotain pitää todellakin tehdä, jotta tätä luonnonvaraa voidaan kestävästi hyödyntää tulevaisuudessakin, jatkaa maa- ja metsätalousministeriön asiantuntija Heidi Krüger.
– Sorsalajien elinympäristöt heikentyvät, kun rehevät järvet kasvavat umpeen, naurulokkiyhdyskunnat katoavat lintujärviltä, särkikalat kilpailevat ravinnosta ja pienpedot häiritsevät pesimärauhaa, Krüger jatkaa.
Sotkalla elinympäristöt kuntoon
Räpyläniekkojen auttamiseksi maa- ja metsätalousministeriö on käynnistänyt tämän vuoden alusta Sotka-hankkeen, jolla parannetaan taantuneiden riistalintujen elinympäristöjä. Rahaa sitä varten on varattu kolme miljoonaa euroa.
Hankkeessa kehitetään muun muassa metsästykseltä rauhoitettuja levähdysalueita. Lisäksi perustetaan sorsalintujen poikastuotantoa edistäviä elinympäristöjä esimerkiksi patoamalla uusia kosteikkoja ja aloitetaan lintukantaa verottavien pienpetojen eli minkkien ja supikoirien tehopyynti.
Nopeaa kannan nousua ei Sotka-ohjelmakaan takaa.
– Jos saataisiin kaikki kuntoon parhaalla mahdollisella tavalla, niin 3-4 vuodessa voitaisiin muutoksia nähdä. Harvoin kaikki kuitenkin näin hyvin onnistuu, mutta vankka toive on, että tämän hallituskauden aikana saadaan aikaan näkyviä parannuksia, Krüger sanoo.
Parannuksilla onkin kiire, sillä monia lintuja on jo nyt todella vähän.
– Punasotkia on jäljellä 600 – 750 paria, heinätaveja 500 – 2 000 paria. Myös mustakurkku-uikku on hyvin uhanalainen, laskee Mikkola-Roos.
Sotka-hanke tukee ympäristöministeriön Helmi (Heikentyneiden elinympäristöjen parantaminen) -ohjelmaa. Samaan aikaan on käynnissä myös Riekko-hankke, jossa ennallistetaan riekoille soveltuvia soita.
Pienpedot multiin ja telkälle pönttö
Samaan aikaan kun asiantuntijat yrittävät saada vesilintukantoja nousuun, voi tavallinen mökkiläinenkin auttaa lintukantojen pitämisessä monipuolisena. Keinot ovat yksinkertaisia.
– Voi itse pitää huolta siitä, että ei lisää rehevöitymistä. Samalla jokainen voi omalta osaltaan miettiä omaa rantaansa, eli onko siellä sellaista kasvillisuutta ja sellaista ympäristöä, mikä suosii lintuja pesintäaikana. Lintujen häiritsemistä pesinnän aikana tietysti pitää välttää, Krüger luettelee.
Sekä Krüger että Mikkola-Roos kehottavat myös osallistumaan pienpetojen torjumiseen. Lakimuutoksen myötä niitä saa pyytää ilman metsästyskorttiakin, mutta asiantuntijat suosittelevat silti jättämään ainakin supikoirien pyynnin ammattilaisille, koska siihen tarvitaan ruutiase. Minkkejä sen sijaan voidaan pyytää automaattiloukuilla, jotka myös tappavat eläimen.
– Omaan rantaan voi laitaa vaikkapa riistakameran tarkkailemaan, mitä eläimiä siellä liikkuu, Krüger neuvoo.
Eikä kannata unohtaa vanhoja kunnon linnunpönttöjä. Vuokrayksiö vaikkapa telkälle tai koskelolle kannattaa värkätä rannan puuhun jo ensi kevääksi.
– Se on helppo ympäristöteko, vahvistaa Mikkola-Roos.