Retkietiketti ei ole kaikilla suomalaisilla hallussa.
Ilkivalta on hyvin harvinaista suomalaisissa retkeilykohteissa, kuten kansallispuistoissa.
Yksittäiset ongelmat – esimerkiksi töhriminen tai tavaroiden rikkominen – korostuvat kaupunkien lähialueilla, joille erilaisten porukoiden on helppo päästä nauttimaan alkoholia, kertoo Metsähallituksen Luontopalvelujen palveluomistaja Joel Heino.
Sen sijaan erilaiset retkeilyyn liittyvät ikävät lieveilmiöt, eli esimerkiksi roskaaminen, meteli, laiton tulenteko sekä koirien vapaana pitäminen, ovat selvästi yleisempiä.
– Näissä syynä ei ole pahantahtoisuus, kuten ilkivallassa, vaan enemmänkin välinpitämättömyys, huolimattomuus, ajattelemattomuus tai tietämättömyys, Heino sanoo.
Heinon mukaan ongelmat korostuvat kesäaikaan suosituimmissa retkeilykohteissa: mitä enemmän ihmisiä on liikkeellä, sitä enemmän sattuu ja tapahtuu.
Roskaamisessa voi olla kyse inhimillisistä vahingoista, joissa roskia tippuu taskuista tai mukana olevista roskapusseista.
Heino arvioi, että usein taustalla on kuitenkin myös laiskuutta. Roskat kerätään huolimattomasti tai roskapussit ovat unohtuneet matkasta kokonaan, jolloin syntyy kiusaus heittää niitä esimerkiksi käymälöiden pönttöihin, mikä ei ole missään nimessä sallittua.
– Retkeilyalueilla on sekä kompostikäymälöitä että imuautolla tyhjennettäviä käymälöitä, ja molemmista löytyy paljon roskaa – erityisesti kosteuspyyhkeitä ja muita hygieniatarvikkeita.
Heino kertoo, että Suomen retkeilyalueilla on pitkään toteutettu roskattoman retkeilyn periaatteita, minkä seurauksena Metsähallituksen ylläpitämät keräyspisteet on poistettu alueilta lähes kokonaan.
Roskapussien mukaan ottaminen sekä roskien keräys ja poisvienti ovat siis täysin retkeilijöiden vastuulla.
Roskattomaan retkeilyyn siirtyminen ei ole Heinon mukaan kuitenkaan merkittävästi lisännyt retkeilyalueiden roskaantumista. Tämä osoittaa hänestä hyvin sen, että suurin osa suomalaisista haluaa pitää Suomen luonnosta huolta.
Laiton tulenteko on retkeilyalueilla todella yleistä, vaikka tulenteko on Suomessa lähtökohtaisesti kiellettyä ja vaatii aina erityisluvan.
– Retkikohteissa tämä lupa on jo annettu tulentekopaikoille, mutta silti tulia tehdään paljon muuallekin. Se todennäköisesti juontaa juurensa meidän retkeilykulttuuriimme, jossa pitää aina olla oma nuotio omassa niemennokassa. Varsinkin suosituimmilla retkeilyalueilla tulipaikkoja tuntuu löytyvän lähes joka niemestä ja notkosta, Heino kertoo.
Hän muistuttaa, että laiton tulenteko aiheuttaa merkittävän maastopaloriskin ja ajoittain myös maastopaloja. Lisäksi syntyy esteettisiä haittoja.
Metsähallitus on pyrkinyt vähentämään retkeilyalueiden häiriötilanteita, roskaamista ja laitonta tulentekoa eri tavoin. Retkeilyalueiden yrittäjät sekä Metsähallituksen omat erätarkastajat ovat kiertäneet alueita ja tehneet ajoittain maastovalvontakierroksia myös yhdessä poliisin kanssa.
Retkeilijöiden suhtautuminen tarkastuksiin on Heinon mukaan ollut myönteistä.
– Roskaamisen osalta on tunnistettu tiettyjä kohteita, joissa lajittelumahdollisuuden tarjoaminen on erityisen tärkeää, mutta ei niitä montaa ole ja nekin ovat parkkipaikkojen yhteydessä. Myös erilaista viestintää teemme paljon.
Koronapandemiakesinä 2020 ja 2021 luonnossa retkeily lisääntyi Suomessa räjähdysmäisesti. Se lisäsi tilapäisesti myös roskaamista, meteliä, laitonta tulentekoa sekä koirien vapaana pitämistä, kertoo Heino.
– Korona-aikana retkeilyalueille tuli enemmän kokemattomia ja aloittelevia luonnossa pistäytyjiä, joilla ei välttämättä ollut retkeilyetiketti hallussa verrattuna kokeneempiin ja vastuullisempiin vaeltajiin.
Metsähallituksen kävijätilastot osoittavat, että retkeilyalueilla käyminen on yleistynyt Suomessa koko 2000-luvun ajan.
Koronapandemian aikaiset kävijäpiikit laskivat tiukimpien rajoitusten hellitettyä, mutta kävijämäärät jäivät silti pysyvästi pandemiaa edeltänyttä aikaa korkeammiksi ja ovat sittemmin jälleen jatkaneet kasvuaan.
Viime vuonna Suomen maastokohteille suuntautui yhteensä noin 7,4 miljoonaa käyntiä. Maastokohteiden käyntimäärissä ovat kansallispuistojen lisäksi mukana valtion retkeilyalueet sekä muut merkittävät suojelualueet ja retkeilykohteet.
Metsähallituksen ja Luonnonvarakeskuksen virkistyskäyttötutkimukset ovat osoittaneet, että kansallispuistokävijöissä on tapahtunut merkittävä muutos 20 vuodessa: erityisesti naisten ja iäkkäämpien kävijöiden osuus kasvanut.
Myös kävijätyytyväisyys on pysynyt korkeana, vaikka käyntimäärien kasvu on hieman lisännyt häiriökokemuksia.
10:06