Heikki Mahlamäki ei ollut käynyt Thaimaassa ennen kuin hänet valittiin vapaaehtoistyöntekijäksi projektiin, jossa suojellaan merikilpikonnia. Jo ensimmäiset päivät osoittivat, että matkasta tulee ikimuistoinen.
Lento-ongelmien takia Heikki Mahlamäki ja toinen suomalainen vapaaehtoinen saapuivat Thaimaahan vuorokautta suunniteltua myöhemmin. Juuri ennen heidän tuloaan Koh Phra Thongin rannalla oli kuoriutunut kilpikonnia.
– Otimme kimpsut ja kampsut ja leiriydyimme rannalle. Pari yötä odotimme. Lopulta kaivoimme pesän auki, kun olimme varmoja, ettei sieltä tule enää poikasia. Laskimme, että pesästä oli kuoriutunut 93 kilpikonnaa, Heikki muistelee.
Retkue yöpyi rannalla vain mystinen tähtitaivas kattonaan. Heikki piti upeana myös myrskyä salamoineen, vaikka se kasteli teltattomat hyväntekijät.
Viereisellä Koh Ra -saarella pieni tutkimusryhmä löysi useita mangrovepuulajeja, joista yksi jäi tunnistamatta. Voisikohan se olla kokonaan uusi laji? Heikki ihasteli viidakon äänimaailmaa, josta ei aina saanut selvää, minkä näköisille eläimille äänet voisivat kuulua.
Ihmiset ystävällisiä
Oloja Heikki kuvailee kohtuullisiksi siitä huolimatta, ettei saanut kahteen viikkoon lämmintä vettä. Sähköäkin riitti iltaisin vain muutamaksi tunniksi.
Heikkiä ilahdutti paikallisten ihmisten ystävällisyys, vaikka heillä ei ollut edes yhteistä kieltä. Käsimerkein ja muutamin yhteisin sanoin he saivat sentään jonkinlaisen yhteyden luotua.
Muun toiminnan rinnalla vapaaehtoistyöntekijät kokosivat yhdessä paikallisten kanssa kylälle lahjoitetut vedensuodattimet. Niiden avulla jokainen kylän talous saa jatkossa tehtyä vaikka sadevedestä juomakelpoista.
