Vanhojentanssit ovat vähävaraisille myös stressin ja surun aikaa – Maiju, 21, päätti toimia: "Ajattelin, että ehkä Suomessa on joku kaltaiseni tyttö"

Maiju Ylitalo, 21, tietää kokemuksesta, että paineet ennen vanhojentansseja voivat olla melkoisia. Hän päätti tehdä jotain konkreettista perheiden taloudellisten huolten helpottamiseksi.

Ylitalo itse on keskimmäinen lapsi kuudesta sisaruksesta. Hän valmistui lukiosta perheen ensimmäisenä lapsena.

– Vanhojentanssi oli itselleni haave, mutta ajattelin, että menen vain, jos keksin jostain itselleni asun. En ole koskaan halunnut pyytää vanhemmiltani rahoja tällaiseen. En osallistunut lukioaikoina matkoillekaan tästä syystä. 

Ylitalon koulukuraattori tiesi perheen tiukan taloustilanteen. Hän tarjosi Isotalolle edullisesti käyttämätöntä mekkoa. 

– Kun olin tanssinut siinä mekossa, mietin, että myynkö sen eteenpäin. Ajattelin, että ehkä Suomessa on joku kaltaiseni tyttö, jonka juhlat ovat jäämässä väliin sen takia, ettei mekkoon ole varaa. 

Ylitalo tanssi Janakkalan lukiossa vuonna 2015. 

Yksi päivitys poiki Facebook-ryhmän

Ylitalo teki lahjoitusmekostaan Facebook-julkaisun, joka poiki "äärettömän paljon yhteydenottoja".

– Vastasin kaikille ja pohdin kovasti sitä, kenelle sen antaisin. Annoin mekon lopulta tytölle, jolla oli omien sanojensa mukaan todella vaikea tilanne perheessään, välit isään eivät olleet hyvät eikä äiti pystynyt antamaan rahaa mekkoon. Mekko vaikutti olevan hänelle juuri sopiva. 

Ylitalo toivoo, että hänen oma mekkonsa löytäisi tämänkin vuoden jälkeen uuden käyttäjän.

Ylitalon tempaus sai viime kesänä paljon positiivista huomiota Facebookissa, ja joku ehdotti, että tällaista toimintaa voisi olla laajemminkin.

– Perustimme ryhmän, jonne tuli nopeasti paljon jäseniä, alle viikossa yli tuhat. Nyt jäseniä on kaksituhatta. 

Vaatteita ympäri Suomen

Ryhmän ideana on, että kuka tahansa voi laittaa sinne vanhojentanssimekkonsa tai pukunsa lahjoitettavaksi tai lainattavaksi. Samoin alushameita, laukkuja tai kenkiä voi ilmoittaa. 

Myös oman tarpeensa ja toiveensa mekon suhteen voi kertoa ryhmässä.

– Vaatteesta laitetaan kuva ja sen sijainti, jonka jälkeen ihmiset voivat ilmoittaa kommenttikentässä, että hep! Sitten henkilöt sopivat keskenään, haetaanko mekko vai lähetetäänkö se. Vaatteita on lähtenyt ympäri Suomen.

Usko ihmisten hyvyyteen

Ylitalon mukaan lähtökohta on ollut auttaa heitä, joilla ei olisi muuten mahdollisuuksia vanhojentanssiasuun. Kaikkien tarkoitusperiä ei kuitenkaan pysty mitenkään seulomaan, eikä ryhmää ole muutenkaan rajattu pelkästään vähävaraisille.

– Olemme muutaman muun naisen kanssa ryhmän ylläpitäjiä ja korostamme, että kaikki ovat itse vastuussa siitä, kenelle mekkonsa antaa. Taloudellisia tietoja ei vaadita. Usko ihmisten puhtaaseen hyvyyteen ajaa meidän asiaamme, Ylitalo kertoo. 

Idea on, että vaate todella lahjoitetaan. Ryhmän alla rahaa ei saa pyytää. Postikuluista ihmiset voivat sopia keskenään. 

"Tunsimme olomme kauniiksi"

Tarkkaa tietoa siitä, kuinka moni nuori tanssii ryhmän kautta saadussa mekossa, mutta useampi onnellinen kiitosjulkaisu ryhmän seinälle on noussut.

– Useampikin vaihto-oppilas on saanut meidän kauttamme mekon. Vaihtovuonna budjetti on rajallinen. Yksikin saksalaistyttö kertoi löytäneensä juuri sen unelmiensa mekon ryhmämme kautta.

Vaikka päivä on monelle ihana elämys, on se Ylitalon mukaan mennyt melko ylitseampuvaksikin. Amerikkalaisvaikutteet tuntuvat kulkeutuneen tänne. 

– Se on keskituloisellekin perheelle iso summa. Olen kuullut, että juhlapäivä voi maksaa parikin tuhatta euroa. 

Nykyään vaatekaupassa työskentelevälle Ylitalolle itselleen vanhojentanssipäivä jäi mieleen aivan ainutlaatuisena päivänä. Kaikki huolet unohtuivat, kun tanssit alkoivat.

– Tunsimme olomme kauniiksi ja upeiksi emmekä tunteneet mitään stressiä. Paineet olivat kovat järjestämisvaiheessa, mutta kaikki se unohtui. Isot mekot päällä söimme donitseja ja suklaata tanssien välissä ja olimme ystäviemme keskellä. Se oli niin upeaa!