Vain pieni osa suomalaisista on tehnyt ennakoivan hoitosuunnitelman tai hoitotahdon, vaikka niillä voi varmistaa, että mahdollisen onnettomuuden tai vakavan sairauden yllättäessä saa itselleen haluamanlaiset viimeiset viikot tai vuodet.
Jos joudut vakavaan onnettomuuteen ja vaihtoehtoina on kuolema tai henkiin jääminen, mutta loppuelämä petipotilaana letkuruokinnassa ja -lääkityksessä, haluaisitko, että lääkärit tekevät kaikkensa pitääkseen sinut hengissä vai et?
Haluaisitko, että joku lähiomaisesi joutuisi tekemään tämän päätöksen puolestasi?
Harva tulee miettineeksi terveytensä rajallisuutta tai kuolevaisuuttaan. Todellisuudessa kuka tahansa voi joutua esimerkiksi auto-onnettomuuteen, jonka jälkeen lääkärit saavat pelastettua hengen, mutta ihminen on loppuelämänsä halvaantuneena letkuihin kytkettynä.
– Nelikymppisellä ihmisellä voi olla tällaisessa tilanteessa 30–40 vuotta elämää edessä, jos ennakoivaa hoitosuunnitelmaa ei ole tehtynä, kertoo tuhansia palliatiivisen hoidon potilaita hoitanut lääkäri Kaisa Rajala.
Lue myös: Eutanasia on Suomessa laiton mutta palliatiivinen sedaatio auttaa kuolevia – tästä on kyse
Näistä syistä oma kuolevaisuutensa kannattaa kohdata
Onnettomuuksien lisäksi muita mahdollisia tilanteita, joissa elämää ylläpitävistä hoitotoimenpiteistä päättäminen voi tulla nopeasti ja yllättäen vastaan, ovat neurologiset sairaudet, kuten aivoinfarktit ja aivoverenvuodot ja aivokasvaimet.
– Aivotapahtumissa tilanne voi olla se, ettet voi itse päättää tai ilmaista tahtoasi, vaikka ajattelusi periaatteessa toimii normaalisti, Rajala kertoo.
– Jos et pysty kommunikoimaan tahtoasi, ei ulkomaailma kykene varmistamaan, tahdotko rajata hoitoasi, koska ymmärrät sairautesi tai vammasi vaikutukset elämäsi laatuun vai oletko syvästi masentunut, jolloin hoidon linjauksia ei voi tehdä.
Jokainen oikeustoimikelpoinen ihminen voi kirjata etukäteen omat toiveensa koskien hoitoaan niiden tilanteiden varalle, joissa ei itse pystyisi kommunikoimaan hoitotahtoaan terveydenhuollon henkilökunnalle tai läheisilleen.
