The Switch, USA 2010. Ohjaus: Josh Gordon, Will Speck. Käsikirjoitus: Allan Loeb – Jeffrey Eugenidesin novellista. Tuotanto: Albert Berger, Ron Yerxa. Kuvaus: Jess Hall. Leikkaus: John Axelrad. Musiikki: Alex Wurman. Pääosissa: Jennifer Aniston, Jason Bateman, Patrick Wilson, Juliette Lewis, Jeff Goldblum, Thomas Robinson. Kesto: 102 min.
On harmillista, kun komedian paras anti kiteytyy onnistuneeseen suomenkieliseen nimeen. Tai kun parhaat palat esitetään jo trailerissa. Siinäpä Vaihtamalla paranee -elokuvan anti pähkinänkuoressa. Valitettavasti.
Kassie Larsonin (Jennifer Aniston) biologinen kello tikittää rajusti. Lapsi on saatava, joten eikun spermapankkiin ja urheasti äitiyttä päin. Kassien paras ystävä Wally (Jason Bateman, tuttu tv-sarjasta Arrested Development) ei sen sijaan syty yksinhuoltajuuden idealle. Taustalla kangastelee kaksikon epäonninen suhdeyritelmä ja neuroottisen miehen loputon entäs-jos-sittenkin-haikailu.
Kun spermapankista löytyy sopiva lahjoittaja, komea ja sensitiivinen Roland (Patrick Wilson), on viimein villien hedelmöitysbileiden aika. Mikäs sen parempi hetki Wallylle vetää kaikkien aikojen kännit ja unohtaa katkeran illan tapahtumat kokonaan. Unohdusta edesauttaa myös Kassien muutto pois New Yorkista.
Kun Kassie seitsemän vuoden jälkeen palaa Sebastian-poikansa (Thomas Robinson) kanssa New Yorkiin, alkaa Wallyn muisti palailla pätkittäin. Sebastianin olemuksessa kun on jotain oudon tuttua.
Vaihtamalla paranee on taatusti hauska elokuva kaikkien niiden mielestä, joille vitsiksi riittää ihan vain spermasta puhuminen. Onhan se nyt niin rohkeaa ja että ihan Hollywood-elokuvassa. Paitsi että elokuvan puolivälissä siitä aletaan yhtäkkiä puhua kummallisin kiertoilmaisuin ja kiusaantuneisuudesta kiemurrellen. Kummallista kaksinaismoralismia.
Samoihin aikoihin eräs keskeinen sivuhenkilö kokee täydellisen luonteenmuutoksen, joka tuntuu halpahintaiselta oikotieltä kohti ennalta arvattavaa lopputulemaa. Onneksi sentään on olemassa Jeff Goldblumin ja Juliette Lewisin kaltaisia luovia hörhöjä, jotka osaavat tuoda näinkin mitäänsanomattomaan materiaaliin oman hervottoman vipinänsä.
Jason Bateman ponnistelee sinänsä sympaattisesti mahdottoman juonen käänteissä. Wallyn hahmossa olisi selvästi ainesta niin paljon enempään kuin mihin Vaihtamalla paranee antaa mahdollisuuden.
Jennifer Anistonia sen sijaan käy jokseenkin sääli, sillä naispääosastaan huolimatta hän jää tässä tarinassa täysin vieraaksi, suorastaan yhdentekeväksi hahmoksi. Läpi elokuvan Aniston vaikuttaa lopen väsyneeltä ja luopuneelta.
Vaihtamalla paranee ei osaa olla hauska eikä vakavasti otettava kuin vain häviävän pieninä annoksina. Hetket, jotka voisivat saada katsojan välittämään näkemästään, ohitetaan kuitenkin liian nopeasti. Jäljelle jää sarja yhdentekeviä, koomisiksi suunniteltuja sattumuksia, joiden välille ei voi kasvaa elämänmakuisia oivalluksia lapsista, vanhemmista tai perheistä.
Teksti: Outi Heiskanen