Vaikka lapsenlapset ovat rakkaita, isovanhemmuus ei ole aina helppoa. Raija huomasi ensimmäisten lastenlasten synnyttyä, että nuoret vanhemmat olivat ajatelleet isovanhemmuuden eri tavalla kuin hän.
Raijan lasten mielestä mielestään isoäidin piti osallistua lapsiperheen kustannuksiin ja ottaa lapset hoitoon koska tahansa. Raija joutui myös ikävään kilpailutilanteeseen toisen isoäidin kanssa.
– Miniältä tuli sellaista viestiä, että hänen äitinsä osti sitä ja tätä. Tuli tunne, että minunkin pitää osallistua. Sitten ostettiin sänky ja laitettiin ristiäisiä. Se oli silkkaa kilpailuttamista, mutta olin sille sokea. Koko juttu paljastui kaikessa kauheudessaan vasta myöhemmin, Raija kertoo.
Taloudellisen tukemisen lisäksi nuoret vanhemmat kaipasivat hoitoapua. Kerran Raija joutui kieltäytymään lapsenhoidosta, koska oli ehtinyt jo sopia muuta menoa.
– Silloin he katkaisivat välit minuun kokonaan. Poikani sanoi, että jos muut menot ovat tärkeämpiä, emme tarvitse sinulta mitään.
Pojan perhe ei halunnut olla tekemisissä Raijan kanssa kolmeen vuoteen. Raijan terveys alkoi heikentyä, tilanne aiheutti mielipahaa ja hän joutui käyttämään mieliala- ja unilääkkeitä.
Kun ensimmäiselle lapsenlapselle oli syntymässä pikkusisarus, Raija kelpasi taas hoitajaksi, vaikka hän oli sairas.
– Olin niin huonossa kunnossa, että itkin ja konttasin lattialla, kun en pystynyt kävelemään, Raija muistelee.
"Harkitsin itsemurhaa"
Toisen lapsenlapsen syntymän jälkeen Raijalta alettiin taas vaatia osallistumista kustannuksiin. Kun hän ei pystynyt avustamaan vauvan ristiäismaksuissa, hänelle sanottiin suoraan, ettei ristiäisiin voi siinä tapauksessa osallistua.
