Vaalikampanjointi käy yhä kalliimmaksi – viime vaaleissa kansanedustajan paikka irtosi keskimäärin 40 000 euron budjetilla

1:30
Katso video: He ovat eduskuntavaalien julkkisehdokkaat

Eduskuntavaalien kampanjoinnista on tullut ehdokkaille yhä kalliimpaa lystiä. Henkilökohtaisten vaalibudjettien paisuminen on 2000-luvun kampanjoinnin keskeisimpiä trendejä.

Vuoden 2015 vaaleissa kansanedustajiksi valitut käyttivät jo keskimäärin lähes 40 000 euroa kampanjointiinsa, kun muilla ehdokkailla keskimääräinen summa oli 8 000 euroa.

Valituksi tulleet maksoivat noin kolmanneksen kampanjastaan itse. Tiedot ilmenevät vaalikampanjoinnin historiaa käsittelevästä Kamppailu vallasta -teoksesta (2016).

Vaalitapa lisää paineita budjetin kasvattamiseen

Kampanjabudjetit ovat kasvaneet, kun vaaliviestintä on ammattimaistunut ja yhä useampia vaikuttamiskanavia on pidettävä auki rinnakkain.

Suomen ehdokaskeskeinen vaalitapa lisää paineita vaalikassan kasvattamiseen: saman puolueen ehdokkaat kilpailevat keskenään läpimenosta, jolloin omaan näkyvyyteen on pakko panostaa.

Vaalirahakohu ja taloustaantuma pienensivät kampanjakuluja vuoden 2011 vaaleissa, mutta pitkän aikavälin suunta on ollut selvästi nousujohteinen.

– Uskottavan henkilökohtaisen vaalikampanjan toteuttaminen on tullut niin kalliiksi, että se on todennäköisesti merkittävä este asettua ehdolle ja pärjätä vaaleissa, kirjoittavat politiikan tutkijat Erkka Railo ja Sini Ruohonen Kamppailu vallasta -teoksessa.

E2 Tutkimuksen tutkija Ville Pitkänen on samaa mieltä. Hän on yksi teoksen kirjoittajista.

– Kiistatta siihen liittyy epäterveitä piirteitä, jos voidaan tilastojen valossa katsoa, että panostetut eurot vaikuttavat enemmän ja enemmän siihen, ketkä tulevat valituksi.

"Uusi vaalirahaskandaali vain ajan kysymys"

Myös moni kansanedustaja on arvostellut kehitystä pitäen sitä epädemokraattisena. Kampanjakulujen paisuminen asettaa ehdokkaat eriarvoiseen asemaan.

Kehitys suosii miehiä ja porvaripuolueiden ehdokkaita. Naisilla on vähemmän rahaa käytössä kuin miehillä, ja vasemmiston tai uusien puolueiden ehdokkailla vähemmän kuin oikeiston ehdokkailla.

Vaalirahoittajien näkökulmasta istuvat kansanedustajat ovat etulyöntiasemassa.

– Jos ajattelee vaikkapa yritysten tukemisperiaatteita, on mielekkäämpää tukea sellaista, joka suurella todennäköisyydellä tulee valituksi, Pitkänen sanoo.

Suomen vaalitavalle on ominaista, että ääniharavat vetävät listan muita ehdokkaita mukanaan eduskuntaan.

Vaalijärjestelmä on rakennettu siten, että istuvien kansanedustajien ikään kuin kuuluukin tehdä kampanjaa muiden puolesta, jotta he voivat imuroida myös muita Arkadianmäelle mukanaan.

Politiikan tutkijat ovat pitäneet ongelmallisena, että puolueet ja poliitikot ovat niin riippuvaisia rahasta paitsi eduskuntaan nousussa, myös oman valtansa ylläpitämisessä.

– Tilanne voi olla vielä nyt siedettävä, mutta se on selvästi kehittymässä väärään suuntaan. Jos siihen ei puututa, uusi vaalirahaskandaali on vain ajan kysymys, Railo ja Ruohonen lataavat kirjassaan.

Ruohonen on tällä hetkellä kokoomusta lähellä toimivan ajatuspaja Toivon toiminnanjohtaja ja kokoomuksen kansanedustajaehdokas Varsinais-Suomessa. Railo toimii politiikan tutkijana päättäjille suunnatussa MustRead-julkaisussa.

Pelkkä raha ei ratkaise

Vaalibudjettien paisumiseen on esitetty ratkaisuksi puolue- ja ehdokaskohtaista kampanjakattoa. Etenkin pienten puolueiden ja vasemmiston kansanedustajat ovat pitäneet asiaa esillä, mutta aloite ei ole edennyt.

Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen erikoistutkija Jenni Karimäki epäilee kampanjakaton hyötyjä.

– Veikkaan, että jos katto asetettaisiin, se todennäköisesti asettuisi tasolle, joka ei täysin poistaisi epäsuhtaa eli eroa henkilökohtaisten resurssien välillä.

Eduskuntavaaleihin on eri tahoilta esitetty noin 40 000 euron ehdokaskohtaista kattoa.

Karimäki huomauttaa, että pelkkä raha ei ratkaise ehdokkaan läpimenoa. Menestyksekäs kampanja koostuu monista eri elementeistä.

Tämän kevään vaaleissa sosiaalisen median merkitys on entisestään korostunut. Se mahdollistaa vaalimainonnan kohdentamisen yhä tarkemmin yksilötasolle asti.

Sosiaalinen media on tehnyt kampanjoinnista jokapäiväistä työtä: jos Twitter-tilin avaa vasta vaalikampanjan aktiivisessa vaiheessa, sillä ei kummoista näkyvyyttä rakenneta.

Samaan aikaan perinteiset vaikuttamiskanavat kuten ihmisten tapaaminen torilla ovat edelleen tärkeitä. Vaalipiirin äänestäjäprofiili ratkaisee, mitä keinoja ehdokas painottaa.

Ville Pitkäsen mukaan pääkaupungin ja eduskunnan suunnasta katsoen helposti hämärtyy se, että vaalipiireissä asetelmat ja puolueiden voimasuhteet ovat hyvin erityyppiset kuin valtakunnan tasolla.

– Vaikkapa Vaasan vaalipiirissä RKP on erittäin vahva, Oulussa keskusta jyrää, Etelä-Suomen isoissa kaupungeissa taas vihreät ja kokoomus. Ei ole mitään yhtä reseptiä, joka pätisi kaikkiin ehdokkaisiin, hän summaa.

– Olitpa sitten keskustan ehdokas Lapin vaalipiirissä tai vihreiden ehdokas Helsingissä, kampanja täytyy rakentaa aika eri tavalla. 

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja