Ruotsi, 2001. Ohjaus: Colin Nutley. Käsikirjoitus Liza Marklundin romaanin pohjalta: Colin Nutley, Anna Fredriksson, Johanna Hald. Kuvaus: Jens Fischer. Leikkaus: Perry Schaffer. Tuotanto: Maritha Norstedt. Pääosissa: Helena Bergström, Örjan Ramberg, Reine Brynolfsson, Pernilla August, Ewa Fröling. Kesto: 128 min.
Uutispommi on ruotsalaistuneen britin Colin Nutleyn jäntevä ja jännitteinen filmatisointi Liza Marklundin best seller -romaanista. Tarinan uutispommi laukeaa, kun sekä osa Tukholman olympiastadionista että tulevien kisojen vastuuhenkilö Christina Furuhage räjähtävät palasina ilmaan. Niin poliisi kuin toimittajatkin ovat ymmällään johtolankojen ja murhamotiivin puuttumisesta. Marklundin sankaritar Annika Bengtzon alkaa selvitellä Furuhagen henkilöhistoriaa, ja löytääkin luurankoja tämän kaapeista ja tasapainottomia omaisia nurkista.
Helena Bergström näyttelee Annika Bengtzonia paljon puhuvin ilmein ja elein. Hän hallitsee verbaalisen tykityksen ja osaa olla samanaikaisesti sekä ihana että inhottava, naisellinen ja samalla hyvin maskuliininen. Marklund kuvaa päähenkilönsä elämää runsain yksityiskohdin. Elokuva ei tietenkään pysty samanlaiseen tarkkuuteen henkilökuvauksessa, mutta Bergström vastaa kyllä yllättävän hyvin kirjan synnyttämää mielikuvaa Annika Bengtzonista, ainakin omaa mielikuvaani hänestä. Elokuva käsittelee murhamysteerin ohella yhtä painokkaasti Bengtzonin työtä rikostoimituksen tuoreena pomona, mikä tahtoo kiilata perhe-elämän ja äitiyden edelle. Elokuvassa annetaan myös huomattavan paljon tilaa toimituksen sisäisten skismojen, valtasuhteiden ja naisjohtajuuteen kohdistuvien paineiden ruotimiselle.
Colin Nutley on ohjannut tiivistunnelmaisen trillerin, joka on sukua Kjell Sundvallin Olof Palmen murhaa spekuloivalle jännärille Viimeinen sopimus. Molempien elokuvien sävyt ovat tummat, mutta tapahtumille annetaan aikaa ja ilmaa kehittyä sen sijaan että rynnistettäisiin action-kohtauksesta toiseen. Uutispommi ei silti ole mikään verkkaisesti etenevä elokuva, vaikka Nutley tekeekin lopussa tyylikkään tempun ja hidastaa tempoa ratkaisevasti kliimaksin lähestyessä. Välillä ohjaaja innostuu käyttämään räjähtäviä ääniefektejä ja hyviksi havaittuja kliseitä hakkaavista painokoneista. Toisinaan elokuvan rikostoimittajat ovat kuin 50-luvun film noirien dekkarit hämärillä kujilla salaisia tietolähteitään tapaamassa.
