Alkuperäinen nimi: Defiance. USA 2008. Ohjaaja: Edward Zwick. Käsikirjoitus: Clayton Frohman ja Edward Zwick, Nechama Tecin muistelmien pohjalta. Tuotanto: Pieter Jan Brugge, Edward Zwick. Kuvaus: Eduardo Serra. Leikkaus: Steven Rosenblum. Pääosissa: Daniel Craig, Liev Schreiber, Alexa Devalos, Jamie Bell, George MacKay, Allan Corduner, Kate Fahy, Mark Feuerstein, Iben Hjejle, Jodhi May, Martin Hancock, Jacek Koman, Jonjo O´Neill. Kesto: 139 min.
Kun Hollywood ryhtyy kuvaamaan natsi-Saksan aikaisia tapahtumia Euroopassa, läsnä on aina tietty vaara kauheuksien banalisoinnista. Viimeksi ennakkoluulot kohdistuivat – turhaan – Tom Cruisen tähdittämään sotadraamaan Operaatio Valkyrie, joka onnistui tavoitteissaan yllättävän väkevästi.
Hieman enemmän syitä epäilyyn on amerikkalaisen ohjaaja-käsikirjoittaja-tuottajan Edward Zwickin epookin kohdalla. Sankarimyytteihin mieltynyt ohjaaja on kuvannut kansaa puolustavia sotureita jo sellaisissa mahtiponsissa kuin Glory (1989) ja Viimeinen samurai (2003), ja nyt hän on tarttunut Nechama Tecin muistelmiin natsien miehittämän Valko-Venäjän vastarinnasta.
Uhma ei ole kokonaan huono yritys, mutta hetkittäinenkin epäuskottavuus ja patetia riittävät viemään painoarvoa tosipohjaisen tarinan käsittelyltä. Yksi olennainen miinus on kieli. Johtuneeko hätäisestä ohjauksesta mutta jenkki- ja brittinäyttelijöiden mongertama ”venäjänenglanti” sattuu korvaan, vaikka oikeaa venäjääkin on ihailtavasti opeteltu. Tarpeeksi totuttelemista on jo siinä, että pakenevia juutalaisjoukkoja johtaa säkenöivän sinisillä silmillä varustettu blondi Bond alias Daniel Craig.
Elokuva vie neljä Bielskin veljestä metsiin saksalaisten hyökättyä kotikylään 1941 ja tapettua miltei kaikki juutalaiset, myös poikien perheen. Vanhin veli Zus (Liev Schreiber) on kostonhimoinen kovanaama, joka liittoutuu Venäjän armeijan kanssa, kun taas tarinan varsinainen sankari Tuvia (Craig) onnistuu auktoriteetillaan saavuttamaan mukana roikkuvan pakolaisjoukon luottamuksen. Hän ryhtyy partisaanien ja nopeasti kasvavan siviilileirin päälliköksi julistaen sen ”ainoaksi paikaksi jossa juutalainen voi elää vapaana”.
kertoo elämän jatkumisesta kaikkein epätodennäköisimmissä olosuhteissa, inhimillisyyden säilymisestä julmuuden ja kuoleman keskellä. Vahvana lankana kulkee juutalaisuuden pitkä selviytymistraditio, jossa karkotus, vaellus ja yhteisön uudelleen aloittaminen aina toistuvat. Leirille saapuva rabbi () saarnaa Tooran rauhanomaisista opeista, mutta heimoaan Mooseksen tapaan johtava Tuvia kysyy turhautuneena, eikö alistuvainen kansa osaa kunnolla mitään muuta kuin kuolla.