USA, 2012. Ohjaus: Bill Condon. Käsikirjoitus Stephenie Meyerin romaanin pohjalta: Melissa Rosenberg. Kuvaus: Guillermo Navarro. Leikkaus: Virginia Katz. Musiikki: Carter Burwell. Tuotanto: Wyck Godfrey, Karen Rosenfelt, Stephenie Meyer. Pääosissa: Kristen Stewart, Robert Pattinson, Taylor Lautner. Kesto: 116 min. Levittäjä: Nordisk Film.
Harry Potterin kohdalla studiopomot keksivät, että menestyssarjan päätösjakso kannattaa jakaa kahteen osaan. Näin saadaan lipputulot tuplattua. Twilight on ottanut Potterista mallia. Myönnettäköön, että molempien elokuvien kohdalla kahtiajako on tehty melko luontevasti.
Twilightin kaava on tarinasta toiseen samanlainen: ihmistyttö Bellan ja vampyyripoika Edwardin rakkauden eteen pamahtaa jokin suuri uhka, joka sitten yhteisvoimin selätetään. On jännitetty, miten seksistä pidättäytyminen onnistuu, miten sujuu avioliitto ja selviääkö Bella yllätysraskaudesta. Lisämausteensa markkinointiin on tuonut päänäyttelijöiden Kristen Stewartin ja Robert Pattinsonin tosielämän käänteikäs ihmissuhdedraama.
Aamunkoin loppuhuipennuksessa Bellan ja Edwardin tytär Renesmee on syntynyt. Bella on astunut punasilmäisten vampyyrien valtakuntaan ja saanut samalla uskomattomat voimat. Volturien pahuutta huokuva vampyyriklaani kokee lapsen uhkana ja on vähällä nostattaa tuhoisan sodan. Edward ja Bella keräävät todisteita siitä, että Renesmeen kaltaisia tapauksia on maailmassa muitakin.
Ihmetystä aiheuttaa sekin, että tyttö kasvaa valtavalla vauhdilla. Ihmissusi Jacob on nyt pariskunnan avulias liittolainen eikä suhdetta hiertävä kolmas pyörä, vaikka onkin susien tapaan leimautunut lapseen voimakkaasti. Yliluonnollinen teiniromanssi on muuttunut aikuisten päämäärätietoiseksi toiminnaksi. Poissa ovat teiniangsti ja levoton huokailu.
Digitaaliset eläinhahmot eivät edelleenkään tee vaikutusta. Cullenin vampyyriperheen jäsenet seisoskelevat tyylikkäinä milloin missäkin, ikään kuin olisivat muotikuvauksissa. Patsasteluun heillä onkin sekä aikaa että virtaa, sillä he eivät tarvitse unta. Vampyyrit tunnistaa hyytävän kiiluvasta katseesta, joka on saatu aikaan erivärisillä ja -mallisilla piilolaseilla. Mihinkään näyttelemisen taiteeseen Twilight ei toki koskaan ole pyrkinytkään.
Guillermo Navarron kameralla ja digitaalitekniikalla on syntynyt kiiltokuvamaisia satumaisemia ja raamatullista kuvastoa. Vaikka elokuva keskittyy ylistämään rakkautta ja ystävyyttä, ihmissuhdekuvioiden oheen on ympätty pitkäpiimäistä, väkivaltaista toimintaa, jossa päät lentelevät brutaalisti. Taisteluja säestää maailmanlopun enteitä kumahteleva musiikki. Herkkinä hetkinä taustalla soi ikuisesta rakkaudesta kertova imelä popmelodia, josta tietenkin tulee listahitti.