Suomesta ja Ruotsista on hiljalleen tulossa de facto eli käytännössä Naton jäseniä – ja Venäjä tietää sen. Näin arvioi maanpuolustus- ja turvallisuusasioihin keskittynyt virolainen ICDS-tutkimuslaitos tuoreessa raportissaan.
Ulkoministeri Pekka Haaviston helmikuinen esiintyminen Pietarissa osoitti, että Suomi pystyy myös kritisoimaan Venäjää eri tavalla kuin muut länsimaat.
Tutkijoiden mukaan voidaan odottaa, että Suomen ja Venäjän formaali ystävyyssuhde kuitenkin jatkuu entisellään, mutta Suomen harvinaislaatuinen asema läntisen puolustusliittouman ja Venäjän välisenä neutraalina maana voi käydä tulevaisuudessa ahtaammaksi.
Haavisto osoitti, mihin Suomi pystyy
Suomi ja Ruotsi ovat viime vuosina lähentyneet Natoa, mutta eivät ole pyrkineet virallisesti liittymään siihen. Venäjä myös haluaisi pitää maat irrallaan sotilasliitosta, jonka vahvistumisen länsirajoillaan se kokee itselleen turvallisuusuhaksi.
Raportissa varoitetaan, että Kreml saattaa alkaa painostaa Suomea olemaan kritisoimatta Venäjää – samaan tapaan kuin se toimii muiden länsimaiden kanssa. Suomen tulee välttää illuusiota, että Venäjä ei voisi muuttua nopeastikin vaaraksi.
– Näkemys tai olettamus, että Venäjä ei ole tai ei olisi uhka Suomelle alueellisessa tai laajemmassa konfliktissa, on puhtaasti poliittista retoriikkaa eikä vastaa todellisuutta, raportissa kirjoitetaan.
Tällä hetkellä Suomen Venäjä-diplomatiassa on liikkumavaraa myös pieneen piikittelyyn Moskovaa kohtaan.
Esimerkiksi helmikuussa Suomen ulkoministeri Pekka Haaviston ja Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin tapaamisessa Pietarissa Haavisto kritisoi Venäjää oppositioaktivisti Aleksei Navalnyin vangitsemisesta ja EU-diplomaattien karkottamisesta maasta.
Vaikka Haavisto tuki tapaamisessa voimakkaasti EU:n Venäjälle epämieluisaa sanktiopolitiikkaa, Lavrovin puheen sävy oli sovitteleva ja yhteistyötä hakeva. Dynamiikka kertoo Suomen ja Venäjän erityissuhteesta, sillä vain päiviä aiemmin Lavrov oli nöyryyttänyt yhteisessä tiedotustilaisuudessa EU:n ulkopoliittista johtajaa Joseph Borrellia.
Naton ja EU:n tiivistä yhteistyötä suositellaan
Tutkimuslaitos tarjoaa raportissaan muutaman suosituksen länsivaltojen Venäjä-politiikkaan.
Ensinnäkin Naton, EU:n ja liittojen jäsenvaltioiden tulisi haudata ajatus, että lännen Venäjä-suhde voitaisiin rakentaa uudelleen puhtaalta pöydältä. Sen sijaan olisi syytä turvata lännen turvallisuusintressit ja tuoda Venäjä saman neuvottelupöydän ääreen.
Strategian tulisi mukautua uudenlaiseen vastakkainasettelusuhteeseen osapuolten välillä.
Toisekseen raportissa ehdotetaan, että Naton ja EU:n pitäisi luoda yhteistyössä jaettu ja kattava pitkän ajan lähestymistapa Venäjää kohtaan. Länsivaltojen yhtenäisyys vakuuttaisi Venäjän siitä, että sen kannattaa ryhtyä neuvottelevalle linjalle ja alentaa omalla toiminnallaan turvallisuuspoliittisia jännitteitä.
Varsinaisia "punaisia linjoja" eli toimivallan rajoja ei kuitenkaan kannattaisi Venäjälle sanella, sillä Kremlillä on houkutus ylittää ne. Moskovalle tämä on arvovaltakysymys.
Dialogi jatkuu vaikeana
On riittävää, että Venäjää muistutetaan kansainvälisiin sitoumuksiin liittyvistä velvoitteista kunnioittaa väkivallattomuusperiaatetta ja muiden maiden suvereeniutta.
Lännen kannattaa tehdä selväksi, että Venäjän kansalaisten poliittisiin päätöksiin ei pyritä vaikuttamaan, mutta heidän perusoikeuksiensa rajoittamista ei voida hyväksyä. Sanktioiden asettamiseen tulee olla jatkuva valmius.
Raportin pääasiallinen viesti on, että lännellä on tulevaisuudessa tarve yhtenäistää ja vahvistaa turvallisuuspolitiikkaansa, jotta se vastaa kyllin hyvin nykyisiin ja tuleviin uhkakuviin.
– Dialogi lännen ja Venäjän välillä jatkuu äärimmäisen vaikeana ja hädin tuskin hedelmällisenä niin pitkään kuin Kreml uskoo, että konfliktien ratkaiseminen heikentää Moskovan liikkumavaraa ja että toistuvat ja uhkaavat sotilaallisen voiman esittelyt ovat ainoa tapa, jolla Moskovaan suhtaudutaan vakavasti (ja kunnioittavasti), raportin suositusosuus kiteyttää.