Analyysi: Trump ja Xi etsivät uhrilahjaa – se voi olla Putin

Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuuden strategiassa Kiinan kanssa visioidaan kelvollista rauhaa, "jonka ehdot suosivat Yhdysvaltoja, mutta ovat hyväksyttäviä Kiinalle".

Koska sekä Kiina että Yhdysvallat ovat haavoittuneita – asia, jota kumpikaan ei varmasti myönnä – nyt voi olla oikea aika saada aikaan yhteisymmärrys.

Lista kiistakapuloista on hengästyttävän pitkä ja jos lauantaina haluaa julistaa huipputapaamisen epäonnistuneeksi, voi listalta valita mitä tahansa.

On esimerkiksi talous, tullit, tekoäly, kahdenväliset suhteet, Iran, Taiwan, soijapavut, sirut, harvinaiset maametallit. Ja jos aikaa jää, voidaan keskustella vaikka Kiinan avusta Venäjälle ja Iranille.

Kaikki vaikeita asioita ilman selkeitä ratkaisuja. Kompromisseille on tarvetta.

Trumpin ja Xin on määrä tavata seuraavan kahdeksan kuukauden aikana neljä kertaa. Se on merkitykseltään todennäköisesti olennaisempi asia kuin yksittäinen tapaaminen, jollei kohtaaminen sitten pääty välirikkoon.

Katastrofin mahdollisuus on toki olematon. Panokset ovat liian suuret.

Trump on avoimesti julistanut Kiinan olevan Yhdysvaltojen päävastustaja, mutta samalla puhunut Yhdysvalloista ja Kiinasta G2-maina.

Kiina ja Yhdysvallat ovat maailman kaksi vaikutusvaltaisinta valtiota oikeastaan millä tahansa mittarilla. Suomesta katsoen sopii toivoa, että ne ymmärtävät myös käyttäytyä asemansa mukaisesti.

Kansainvälisen politiikan asiantuntijat ovat laajalti arvioineet, että Yhdysvaltojen ja Kiinan huipputapaamisten sarja voi pitkälti määrittää, miltä tulevat vuosikymmenet geopoliittisesti näyttävät.

Pystyvätkö Kiina ja Yhdysvallat tekemään yhteistyötä, vai repeääkö niiden välille Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton kaltainen kylmä sota?

Yhdysvallat on alkuvuoden aikana polttanut siltoja kumppaneihinsa sellaista tahtia, että Kiina-yhteistyökuviot voivat kiinnostaa jo luotettavien kaverien hupenemisen vuoksi Valkoista taloa.

Kaikkien kanssa ei voi olla riidoissa.

Todennäköisesti sekä Kiinalla että Yhdysvalloilla on jotain myönteistä kerrottavaa ensimmäisestä tapaamisesta. Yhtä todennäköistä on, että tärkeimpiä asioita – olivat ne sitten ristiriitoja tai yhteisymmärrystä – ei julkisuudessa kailoteta.

Yksittäisiä kysymyksiä tärkeämpää on, kumman ympärillä tuleva maailmanjärjestys lopulta pyörii.

Yhdysvallat on hallinnut instituutioita, teknologiaa, kulttuuria ja kauppaa toisen maailmansodan päättymisestä lähtien. 

Nyt Yhdysvallat romuttaa itse omia vahvuuksiaan, kuten valtavaa pehmeän voiman koneistoaan ja kovan mahdin käytön osaltaan mahdollistanutta liittolaisverkostoaan.

Molemmat ovat olleet Kiinalle kateuden aihe. 

Siinä missä kaikkeen kiinalaiseen on pitkään suhtauduttu epäilyttävänä ja sekundana, on amerikkalaisuus hyväksytty aika lailla annettuna standardina.

Council for Foreign Relationsin Zongyuan Zoe muotoili Kiinan dilemman osuvasti New York Timesille: Xi on saanut "Yhdysvallat, jonka hän aina halunnut ja samaan aikaan Amerikan, jota on hän eniten pelännyt".

Xin tavoitteisiin Trumpin presidenttikausi tuskin on merkittävästi vaikuttanut. 

Kiina haluaa kiinalaisemman maailman. Kiina kuitenkin haluaa myös rauhallisemman maailman.

Kiinalle sotaisa Yhdysvallat on ongelma. Se aiheuttaa väistämättä epävakautta, joka on myrkkyä Kiinan talouden ytimelle, kansainväliselle kaupalle.

Kun maailma palaa, myynti sakkaa.

Liian usein unohtuu, että Yhdysvaltojen haastajat – siis ennen kaikkea Kiina – ovat nimenomaan sitä, haastajia. 

Yhdysvallat on yhä maailman selkeästi voimakkain valtio. Trumpilla onkin siis halutessaan vahvat kortit, kunhan hän ei yli- tai alipelaa niitä.

Yhdysvallat ei voi sanella Kiinalle ehtoja, sen osoitti viime vuoden kauppasota. Jo pelkät harvinaiset maametallit estävät puhtaan kiristysvoiton.

Yhdysvallat voi kuitenkin tehdä kompromisseja, jotka tuovat viralliseen strategiaankin kirjaillun kelvollisen rauhan. Se voi vaatia Kiinalta uhrauksia, kuten Iran- ja Venäjä-suhteiden löyhentämistä.

Kiinan Venäjä-tuen hiipuminen tarkoittaisi vaikeita aikoja presidentti Vladimir Putinille, jolle todennäköisesti tulisi kiire neuvottelupöytään Ukrainan kanssa.

Vastalahjaksi Trump voisi vähintään antaa ymmärtää, että vaikka Yhdysvallat tuomitsisi Taiwanin miehityksen, ei asia aiheuttaisi puolustusministeriö Pentagonissa sen suurempia toimenpiteitä.

Todennäköisyys Kiinan syliin ajautuneen Venäjän hylkäämiselle on pieni, mutta pelinappulapolitiikassa ylimpien ystävyyksien parasta ennen -päivämäärä on tulkinnanvarainen.