Camilla Sarja oli menettää poikansa vakavassa autokolarissa toukokuussa. Päihtynyt kuljettaja ajoi varhain sunnuntaiaamuna ladon seinään ja Niki, 19, taisteli kolme viikkoa teho-osastolla hengestään.
Sen piti olla ihan tavallinen sunnuntai. Yksinhuoltaja Camilla Sarja tiesi odottaa poikiansa kavereiden luota Nousiaisista kotiin, mutta vasta iltapäivällä. Camilla nukkui pidempään kuin tavallisesti, tällä kertaa puhelinkin oli äänettömällä.
– Kun heräsin aamulla, puhelimeeni oli tullut kymmeniä puheluita. Ex-mieheltä, Turun poliisista, tuntemattomista numeroista, Camilla muistelee.
Tunne oli välitön – jotain kamalaa on täytynyt tapahtua. Ehkä jokin tappelu tai välienselvittely, joka on vaatinut poliisin väliintuloa. Camilla soitti ex-miehelleen peläten pahinta.
– Ex-mieheni sanoi heti, että nyt on syytä istua alas. Lyyhistyin portaisiin, kun hän kertoi, että poikani ovat joutuneet pahaan kolariin.
Lääkäri kertoi puhelimessa Camillalle, että toinen pojista, Niki, on erittäin pahoin vammautunut. 17-vuotiaasta Timistä kukaan ei tuntunut tietävän mitään. Lääkäri kehotti Camillaa jäämään toistaiseksi kotiin ja tulemaan paikalle vasta huomenna, mutta samalta istumalta Camilla tarttui autonrattiin.
Koko matkan hän yritti tehdä päätöstä siitä, kumpaa poikaa menisi katsomaan ensin – päivystyksessä odottavaa Timiä vai koomaan vaivutettua Nikiä.
– En muista automatkasta mitään. Ehkä jossain vaiheessa satoi vettä. Muuta en muista, Camilla kertoo.
”Äiti tässä moi”
Perillä sairaalassa Camilla riensi ensimmäisenä katsomaan Nikiä. Hän ei voinut olla varma, näkisikö poikaansa enää koskaan.
Nikiltä oli murtunut yhdeksän kylkiluuta sekä solisluu. Perna oli revennyt sekä oikea keuhko puhjennut. Lisäksi maksassa oli ruhjeita, selkärangassa pieniä murtumia sekä lanneranka palasina.
– Niki näytti siltä kuin nukkuisi. Puristin poikani kättä ja muistan miettineeni, että onpas hänellä pitkät silmäripset ja kauniit kasvot. Omaa lastaan niin harvoin nykyään katsoo tarkasti.
Suurin pelon aihe oli Nikin päähän kohdistuneet vammat. Aivoissa näkyi ruhjeita, mutta magneettikuvia ei voinut aivojen turvotuksen takia ottaa. Timi selvisi kymmenellä tikillä.
– Suoritin sitä päivää kuin kone. Pitkät poikani näyttivät isoissa sairaalavaatteissa pieniltä lapsilta, ja minä yritin vain olla vahva, Camilla kertoo.
