Seksuaalinen aktiivisuus on hyvä asia. Sitä pidetään yleistä hyvinvointia edistävänä asiana, ihmiset ovat siitä entistä kiinnostuneempia ja seksistä puhutaan avoimesti. Entä jos seksi onkin pakkomielle?
Jo 1970-luvulla Yhdysvalloissa AA-liikkeen yhteydessä alettiin puhua seksiriippuvuudesta. Kun seksi ja seksuaaliset addiktiot muuttuvat pakkomielteisiksi, kyse ei ole enää normaalista käytöksestä.
Seksin suhteen on hyvin vaikeaa säädellä selkeitä rajoja seksuaaliselle aktiivisuudelle, sillä ihmisten halut ja mahdollisuudet vaihtelevat suunnattomasti. Seksiriippuvuus voi ilmetä esimerkiksi jatkuvana uusien kumppanien hakemisena tai riippuvaisuutena tietynlaisesta, mahdottomasta suhteesta.
Päihdelinkki.fi listaa sivuillaan 12 käyttäytymismuotoa, jotka viittaavat seksiriippuvuuteen:
1. Pakonomainen itsetyydytys, joka saattaa toistua monia kertoja päivässä. Laukeamisen tuottamalla mielihyvällä pyritään usein lievittämään jotakin psyykkistä oiretta kuten ahdistuneisuutta, masennusta tai stressiin liittyvää uupumusta.
2. Pakonomainen eroottisten ja pornografisten lehtien, videoiden ja internet-materiaalin runsas hankkiminen ja niiden jatkuva käyttäminen seksuaalisen kiihotuksen lähteenä.
3. Sähköisten seksipalvelujen runsas, hallitsematon käyttö oman kiihottumisen lähteenä. Tähän kuuluvat mm. seksipuhelimet ja internetin seksipalvelut.
Jatkuva seksipartnereiden vaihtaminen ja uusien etsiminen. Suhteet kestävät vain lyhyen ajan ja niissä pyritään yksinomaan seksuaaliseen, itsekeskeiseen mielihyvän kokemiseen eikä varsinaiseen parisuhteeseen.