Seksuaalinen aktiivisuus on hyvä asia. Sitä pidetään yleistä hyvinvointia edistävänä asiana, ihmiset ovat siitä entistä kiinnostuneempia ja seksistä puhutaan avoimesti. Entä jos seksi onkin pakkomielle?
Jo 1970-luvulla Yhdysvalloissa AA-liikkeen yhteydessä alettiin puhua seksiriippuvuudesta. Kun seksi ja seksuaaliset addiktiot muuttuvat pakkomielteisiksi, kyse ei ole enää normaalista käytöksestä.
Seksin suhteen on hyvin vaikeaa säädellä selkeitä rajoja seksuaaliselle aktiivisuudelle, sillä ihmisten halut ja mahdollisuudet vaihtelevat suunnattomasti. Seksiriippuvuus voi ilmetä esimerkiksi jatkuvana uusien kumppanien hakemisena tai riippuvaisuutena tietynlaisesta, mahdottomasta suhteesta.
