Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden vaikutukset näkyvät Suomen luonnossa edelleen, 40 vuotta onnettomuuden jälkeen. Radioaktiivista cesiumia löytyy edelleen monista ruokasienistä, mutta niiden käyttöä ei tarvitse rajoittaa.
Neuvosto-Ukrainassa tapahtuneesta Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta tulee sunnuntaina kuluneeksi tasan 40 vuotta. Epäonnistunut turvallisuuskoe johti yhden ydinvoimalan reaktorin räjähtämiseen ja tuhoutumiseen.
Ilmaan päässyt radioaktiivinen säteily saastutti laajan alueen ja aiheutti laajasti terveysongelmia. Kyseessä on kaikkien aikojen pahin ydinvoimalaonnettomuus.
Tuuli kuljetti ydinlaskeumaa myös Suomeen, jossa se laskeutui maahan sateiden mukana. Säteilyannosten kannalta pahin aine oli cesiumin isotooppi 137, jota pääsi onnettomuudessa ilmaan paljon ja joka säilyy ympäristössä pitkään.
Lähes 900 näytettä sienistä
Korkeita cesium-pitoisuuksia on säilynyt varsinkin monissa sienissä, ja säteilyn määrää niissä on seurattu tarkasti.
Tuorein tutkimuskampanja poiki Säteilyturvakeskukselle lähes 900 sieninäytettä vapaaehtoisilta eri puolilta maata. STUKin laboratorionjohtajan Sinikka Virtasen mukaan näytteiden läpikäymisessä riitti työtä.
– Sienissä on aika paljon eroja maantieteellisessä jakautumisessa ja lajeittain voi olla cesium-pitoisuuksissa paljonkin eroja. Nyt saatiin oikeastaan vahvistusta sille, mikä jo aiemmin tiedettiin. Saimme ajantasaisen tiedon, mikä tilanne on nykyisin ja edelleen tämä vahvistaa sen, että sieniä voi huoletta kerätä ja syödä, Virtanen sanoo.
Säteilyn jäljet näkyvät varsinkin muutamassa maakunnassa
Cs-137:n puoliintumisaika on runsaat 30 vuotta. Tuoreissa näytteissä suuria pitoisuuksia löytyi edelleen esimerkiksi mustavahakkaasta, kehnäsienestä, vaaleaorakkaasta ja haaparouskusta. Vähiten cesiumia kerääviä lajeja ovat punikkitatit, herkkutatit ja ruokasienihaperot.
