Ikä, sairaudet ja lääkkeet voivat horjuttaa tasapainoa. Liikunta on hyvä tapa vahvistaa sitä sekä ehkäistä murtumia ja laitoshoitoa. Tasapainon kannalta ihanteellisena viikkona kävellään metsässä, pelataan sulkapalloa, pyöritään tanssilattialla ja treenataan lihaksia.
– Tasapainon heikentymisen huomaa siitä, että tulee epävarma olo liikkuessa. Ihminen muuttuu paljon varovaisemmaksi varsinkin, jos joutuu kurkottelemaan ylös tai kävelemään epätasaisella pinnalla. Lisäksi liikkuminen hidastuu, erikoistutkija Marjo Rinne UKK-instituutista sanoo.
Tasapaino-ongelmat yleistyvät ikääntyessä.
– Vaikka olisi kaksikymppisenä hyvä tasapaino, niin jos sen harjoittamiseksi ei tee mitään, muutosta heikompaan suuntaan tulee viisi–kymmenen prosenttia vuosikymmenessä.
– Naisilla tasapaino heikkenee muun muassa huonommasta lihasvoimasta johtuen hieman aikaisemmin kuin miehillä. Jo viisikymppisillä naisilla alkaa ilmetä enenevissä määrin tasapaino-ongelmia.
Tasapaino voi häiriintyä missä iässä tahansa myös esimerkiksi verenkierrollisten häiriöiden, tasapainoelimen virustulehduksen tai tulehdustilojen tai nivelen rustopinnan muutoksista johtuvien asentotunnon häiriöiden takia.
– Hoitamattomassa diabeteksessa on pahimmillaan jalkapohjan tuntomuutoksia eli niin sanottuja ääreishermojen polyneuropatioita. Pitkäaikainen alkoholinkäyttökin voi saada pinta- ja asentotuntohermoston kadottamaan kykynsä. Lisäksi tasapainoa saattavat häiritä tietyt keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet, erityisesti kolmiolääkkeet.
– Tasapainon heikkenemistä on todettu myös selkävaivojen yhteydessä. Silloin se ei kuitenkaan johdu keskushermostollisista syistä, vaan kivusta. Kipu haittaa aina tasapainoa, oli se sitten selässä, niskassa tai polvessa.
Yksi tasapainoon vaikuttava tekijä on näköaisti.
– Tasapainoa voi sotkea paitsi iän myötä heikkenevä syvyysnäkö, näön korjaamiseksi käytettävät kaksi- ja moniteholinssit, Rinne sanoo.
– Menieren tautina tunnettu sisäkorvan sairaus saattaa myös aiheuttaa tasapainohäiriöitä. Lisäksi alhainen verenpaine voi vaikuttaa niin, että ihminen kokee huimausta asentomuutosten yhteydessä eli noustessaan pystyyn kumartumisen, istumisen tai makaamisen jälkeen.
