TPS:n erottama Kalle Kaskinen tietää jo nyt, mihin panostaa tulevissa valmennuspesteissä – "Uskon, että osaamisellani on käyttöä"

– Kevät meni heikommin, mutta jokainen kausi on ollut oma tarinansa. Edelleen uskon siihen, että kaikki pienet ja isotkin muutokset, joita olemme arjessa tehneet, ovat toimineet kaikkialla muualla paitsi sarjataulukossa, Kaskinen sanoo.

Ongelmista puhuttaessa Kaskinen viittaa suoraan tehtyjen maalien määrään.

– Voitimme pelejä liian vähän. Tappio-otteluissa tehtyjen maalien määrä oli liian alhainen. Siellä oli nollaa maalia, yhtä maalia, kahta maalia. Pystyn silti pystypäin kohtaamaan tilanteen ja olen siitä maksanut hintaa, Kaskinen summaa.

Syksy Turussa on ollut synkkä jo pitkään ennen valon luontaista vähenemistäkin. Ennen Kaskista urheilutoimenjohtaja Antero Niittymäki irtisanoutui tehtävästään. Kautta varjosti kulttipelaaja Jonne Virtasen lähtöön liittynyt kohu.

– Kaksi ja puoli vuotta toimin päävalmentajana. Kotitappio KooKoolle oli kuudes tappio putkeen. Se oli ehkä ainoa hetki, kun energiat ovat olleet vähissä. Muuten ollaan paiskittu hommia melkein 24/7, mutta voimat eivät ole ainakaan loppuneet, Kaskinen naurahtaa.

Suhde pelaajiin

45-vuotiaan valmentajan tulkinnan mukaan pelaajien tuki säilyi hänen takanaan myös vaikeimpina aikoina.

– Se näkyy tietysti siinä, miten joukkue reagoi, harjoittelee tai pelaa. Tietysti me käymme keskusteluja. Nekin ovat aika herkkiä hetkiä, kun käydään syviä ja jääkiekkoa suurempiakin juttuja läpi erilaisten pelaajien kanssa. Aistin kyllä koko ajan, että hei, kyllä me täältä vielä tullaan.

Kaskinen kertoo saaneensa potkujen jälleen ohimennen näkemiltään pelaajilta positiivista ja rohkaisevaa palautetta.

– Olihan siinä kaikilla usko koetuksella, kun ei tule tulosta. Täytyy muistaa, että siellä on myös yksittäisiä pelaajia, jotka eivät ole pystyneet tekemään tulosta. Kyseessä ei ole pelkästään päävalmentaja, vaan pelaajatkin taistelevat oman ahdistuksensa kanssa.

Kaskinen on vasta aloittanut päättyneen työrupeaman reflektoinnin. On liian aikaista puhua asioista, jotka olisi kenties pitänyt tehdä toisin, mutta tietyt kulmakivet Kaskisen tulevissa valmennuspesteissä ovat jo selvät.

– Kyllä sitä peiliin katsomista tehdään koko ajan. Ei tätä voi muuten tehdä, ellei säännöllisesti arvioi omaa työtään. Meillä peli ja arjen harjoittelu olivat aina viimeisimmät mittarit. Valmennustiimin kanssa kävimme asioita läpi enemmän kuin edellisinä kausina, suunnittelimme yhdessä treenejä, teimme asioita kimpassa, muuttelimme rooleja ja purimme asioita enemmän kuin koskaan ennen, Kaskinen kuvailee valmennuksen työskentelymetodeja.

– Kyllähän sieltä asioita nousee, mutta ei se yhdestä painekarvauksesta tai kontrollilähdöstä ollut kiinni. Luottamuksen rakentamista ja turvallisen ympäristön luomista pitää vahvistaa juuri sitä päivää varten, kun ei mene niin hyvin. Siihen tulen jatkossa antamaan vielä enemmän aikaa. Pelaajia pitää kohdata vielä enemmän ja käydä keskustelua elämästä, ei niinkään pelistä.

Tulevaisuus

Kaskinen on operoinut TPS:ssä erilaisissa rooleissa kaikkiaan yhdeksän kautta. Tämän lisäksi vyöllä on kokemusta esimerkiksi maajoukkueiden ja KHL-Jokereiden apuvalmentajuudesta. Tulevaisuus on tuoreeltaan tuntematon, mutta Kaskinen luottaa verkostoihinsa.

– Tulevaisuuttakin pitää pikkuhiljaa pohtia, mutta jos on kaksi päivää syrjään laittamisesta, vielä ei ehkä ole sen hetki. Erilaisten valmentajien kanssa on tullut kuitenkin tehtyä töitä erilaisissa yhteisöissä. Uskon, että osaamisellani on käyttöä ja se päivä vielä tulee, että ollaan toppapuku päällä ja pilli kaulassa jäällä. Tänään ei kuitenkaan tarvitse sitä ratkaisua tehdä, Kaskinen sanoo.

– Suunnitelmaa en ole vielä tehnyt, mutta olen jutellut ihmisten kanssa. Nyt pitää tietysti pysähtyä hetkeksi ja miettiä, mitä on tullut tehtyä ja hakea viimeisen kauden viimeinen palaute niiltä ihmisiltä, ketä siinä lähellä on ollut.

LUE MYÖS: SM-liigan päävalmentajien eniten tienanneena yllätysnimi – iso liuta yli 100 000 euron ansioita

Kaskinen viittaa marraskuun ensimmäisen päivän potkuista kertoessaan valmentajayhteisöltä saamaansa tukeen. Sama yhteisö on muistuttanut Kaskista siitä, miten yleinen toimenpide päävalmentajan potkut jääkiekossa lopulta ovat.

– Päävalmentajan arki voi valmennustiimistä huolimatta olla aika yksinäistä, eikä välttämättä saa aina siinä hetkessä sellaista palautetta kuin oma kehittyminen vaatisi. Keskustelut suomalaisten huippuvalmentajien kanssa ovat antaneet rohkaisua siihen, että vielä tässä on tulevaisuutta.

– Yksikin valmentaja laittoi samana iltana viestin, että hei, olen kolme kertaa saanut potkut ja jokainen kerta olen tullut ulos vahvempana ja parempana valmentajana. En halua sanoa nimeä, mutta hän on kohtalaisen tason valmentaja tänäkin päivänä. Aika moni tämänkin päivän huippuvalmentajista on saanut potkut. Uskoa löytyy yhä, Kaskinen päättää.