Mari sairastui rintasyöpään 33-vuotiaana. Toisen syöpädiagnoosinsa hän sai viisi vuotta myöhemmin. Kahden lapsen äiti kertoo AVAlle, millaista elämä kahden kasvaimen kanssa on.
"Se oli heinäkuinen tiistaipäivä vuonna 2006. Olin vielä lomalla. Päivä oli kaoottinen, katastrofi. En muista siitä paljon. Olin hyvin hämmästynyt. Minullako syöpä? Kävelin lääkäristä suoraan käymään töissä ja itkin ensimmäisen työkaverin kaulassa. Kotonani oli odottamassa 6-vuotias tytär, 8-vuotias poika, mieheni – ja sälekaihdinten asentaja. Asentaja asenteli sälekaihtimia samaan aikaan, kun kerroin miehelleni, että minulla on rintasyöpä.
Pari viikkoa aiemmin olin ottanut jalkapalloa pelatessani pallon alas rinnalla. Illalla suihkussa huomasin, että oikeassa rinnassa oli kyhmy. Ajattelin, että pallosta on tullut ruhjevamma. Tiesin toki, että on toinenkin vaihtoehto.
Olimme lähdössä matkalle. Aioin mennä lääkäriin sen jälkeen, jos patti ei olisi hävinnyt. Mammografian ja ultraäänitutkimuksen jälkeen lääkäri sanoi minulle, että minulla on syöpä. En ajatellut asiaa hysteerisesti. En tiennyt, mitä oli tulossa.
Lääkärikäynti oli tyrmäävä
Parin viikon päästä patti leikattiin pois. Lääkärin mukaan syöpä oli hyväennusteinen eikä ärhäkkä, ja ajatukseni oli, että syöpä oli hoidettu. Konsultaatiokäynnillä tunne oli tyrmäävä. Minulle määrättiin sytostaattihoitoja, sädehoitoa ja viiden vuoden hormonilääkitys.
Leikkauksen jälkeen moni sanoi, että näytin terveeltä. Hassua, että kun minulta oli leikattu rinnasta pieni patti, minun oletettiin näyttävän sairaalta. Ilmeisesti syöpäsairaan täytyisi näyttää sairaalta, vaikka toki monet lopulta näyttävätkin sairaalta.
Sytostaatit aiheuttivat älytöntä pahoinvointia ja kuvotusta. Sädehoito oli huomattavasti helpompi, mutta se muun muassa poltti ihon karrelle. Lapset olivat varmasti ihmeissään, koska minulta lähtivät hiukset, kulmakarvat ja ripset ja näytin omituiselta. Käytin peruukkia muuten aika vähän mutta aina esimerkiksi lasten koulun juhlissa ja harrastuksissa. Kotona olin usein vain pipo päässä.
Olin sairauslomalla yhdeksän kuukautta. Sen jälkeen palasin töihin ja jatkoin elämääni neljä vuotta.
