USA 2003. Ohjaus: Audrey Wells. Käsikirjoitus: Audrey Wells, Frances Mayesin romaanin pohjalta. Tuotanto: Tom Sternberg, Audrey Wells. Kuvaus: Geoffrey Simpson. Leikkaus: Arthur Coburn, Andrew Marcus. Pääosissa: Diane Lane, Sandra Oh, Lindsay Duncan, Raoul Bova, Vincent Riotta, Roberto Nobile, Anita Zagaria, Pawel Szajda, Giulia Steigerwalt, Valentine Pelka. Kesto: 113 min.
Toscanan auringon alla -elokuvaa ryhtyy katsomaan raskain ennakkoluuloin. Se voisi olla juuri sellainen söpö amerikkalainen latteus joita mahtuu viisitoista tusinaan: kuvaus ylemmyydentuntoisesta jenkistä ihmettelemässä eurooppalaista alkeellisuutta (ladattuna kaavamaisella juonella, eksoottisilla maisemilla ja siirappisella romanssilla). Mutta vaikka Audrey Wellsin draamakomedia kuuluu pahamaineiseen "naisten elokuvien" luokkaan ja vieläpä isolla N:llä, se yllättää lämmöllään ja raikkaudellaan. Tärkein syy raikkauteen on Diane Lane.
Elokuva perustuu Frances Mayesin romaaniin, jossa hän kertoo muutostaan uhkeaan Italiaan. Frances (Lane) on San Franciscossa asuva menestyvä kustannustoimittaja, jonka petollinen aviomies äkkiarvaamatta jättää. Katkera ero ajaa Francesin masennukseen, mutta kun kahden naisen ystäväpariskunta tarjoaa lohdutusmatkaa Toscanaan, hän kääntää uuden lehden elämässään ja ostaa paukauttaa paikallisen huvilan.
Päähänpisto tuntuu aluksi järjettömältä, sillä talo on kuin pommin jäljiltä. Katto romahtaa, putket lahoavat ja talviukkonen tappaa jääkaapin. Yksinäisen naisen avuksi rientää joukko puolalaisia rakennusmiehiä, tosin eksentrisiä ja ammattitaidottomia. Samalla kun ikivanhan villan tila kohenee, turhautunut Frances alkaa löytää elämälleen uutta sisältöä.
Häntä rohkaisevat eteenpäin railakas elämäntaiteilija Katherine (Lindsay Duncan), joka ei pelkää kaataa kauniita poikia tai juoda samppanjaa suihkulähteessä Anita Ekbergin tapaan, ja sympaattinen toscanalaismies Martini (Vincent Riotta), joka tutustuttaa avomielisen jenkkinaisen kyläyhteisön mutkattomiin tapoihin. Ja tietysti kun Italiassa ollaan, olennainen tie onneen löytyy ruuasta. Gourmet-ateriat tuoksuvat, loistelias kevät puhkeaa ympärillä, ja sitten suuri rakkaus. Yhdet kunnon häätkin nähdään - mutta leppoisa tarina ei sorru kaikkein arvattavimpiin koukkuihin, vaan mukaan mahtuu monta käännettä.
Diane Lane (Meren raivo, Uskoton) on aivan ihana. Liian usein sivuosiin ja b-tuotantoihin päätynyt näyttelijä hallitsee taitavasti laajan tunnerekisterin ja huokuu sympaattista luonnollisuutta johon ei voi olla samastumatta. Nyt hän onnistuu tekemään kepeydestä koskettavaa ja hömpästä hymyilyttävää.
Hömppäähän Toscanan auringon alla on. Romanttista, kaunista, suloista hömppää - mutta se ei kuitenkaan maistu laskelmoidulta, vaan kummasti elämässä koetulta. Fellini-viitteisiin ihastunutta elokuvaa katsoo hykerrellen ja sen mainioihin henkilöihin kiintyy helposti. Ja mikäpä tekisi sielulle enemmän hyvää pimeän loskan keskellä kuin Italian hehkuva aurinko?
Teksti: Tuuve Aro
Kuva: Buena Vista