Mainos

Tom melkein kuoli superbakteeriin – vaimo ei kuitenkaan suostunut luovuttamaan: "Jos haluat elää, purista kättäni..."

6:10
Antibioottiresistenssi uhkaa vaikeiden infektioiden hoitoa. Suomessakin on jo ollut tapauksia, joissa toimivan antibiootin löytäminen potilaalle on osoittautunut vaikeaksi.

Steffanien miehen oletettiin kuolevan, mutta vaimo ei suostunut luovuttamaan.

Tom Patterson alkoi voida huonosti Egyptin-lomalla vuonna 2015. Mies oletti vaimonsa Steffanie Strathdeen kanssa, että kyseessä oli jonkinlainen ruokamyrkytys.

Pari oli kuitenkin väärässä: Tom oli saanut tartunnan antibioottiresistentistä bakteerista. Lopulta vain Steffanien sinnikkyys pelasti miehen, kertoo BBC.

Kehosta löytyi antibiooteille vastustuskykyinen bakteeri

Tom ja Steffanie olivat matkustaneet Egyptiin ja nauttineet matkan aikana ihanan illallisen jokiristeilyllä. Illallisen jälkeen Tom alkoi kuitenkin oksentaa.

Kuvotus ei mennyt ohi eikä antibiootti auttanut. Pian mies alkoi kärsiä myös selkäkivusta ja päättikin hakeutua lääkäriin.

Lääkärin tutkimus paljasti, että Tomin vatsan alueella oli paise. Matkavakuutuksen turvin hänet kuljetettiin Saksaan hoitoon.

Paiseen syyksi paljastui sappikivi, joka oli jäänyt kiinni sappitiehyeen. Jossakin vaiheessa Tom oli myös saanut tartunnan antibiooteille vastustuskykyisestä bakteerista.

Matkan jälkeen Tomin kunto ei parantunut – päin vastoin. Acinetobacter baumannii -bakteeri teki tuhoja hänen kehossaan. Tomin vointi huononi huononemistaan, hän näki hallusinaatioita ja joutui eristykseen. Antibiootit eivät tehonneet. Lääkäreiden mukaan kyseessä oli "planeetan pahin infektio".

Tom ja Steffanie. Jos julkaisu ei näy, katso se täällä.

"Onko kukaan kertonut, että hänen miehensä kuolee?"

Tom siirrettiin lopulta hoitoon Yhdysvaltain San Diegoon. Steffanie on ammatiltaan tartuntatautien asiantuntija ja tiesi miehensä olevan vakavasti sairas. Muut olivat kuitenkin Steffanien tietämättä jo valmiita luovuttamaan Tomin suhteen.

Keskustellessaan kollegansa kanssa puhelimessa Steffanie kuuli, miten hänen työtoverinsa jatkoivat puhumista luultuaan, että Steffanie oli jo sulkenut luurin. Kollegat pohtivat yhdessä "onko kukaan kertonut Steffanielle, että hänen miehensä kuolee".

Lause oli Steffanielle sokki. Vaikka Tom makasi lääkekoomassa, Steffanie ei ollut ajatellut, että tämä menehtyisi.

– Tajusin, että mikäli hän on oikeasti kuolemassa, minun pitää tehdä jotain. Jos modernilla lääketieteellä ei ole mitään tarjottavaa jäljellä, minun pitää yrittää parhaani, Steffanie kuvailee.

Jos julkaisu ei näy, katso se täällä.

Pyysi miestä puristamaan kättään

Steffanie oli lukenut, että joidenkin tutkimusten mukaan koomapotilaatkin voivat kuulla. Hän päätti kokeilla keskustella Tomin kanssa. Steffanie kysyi, halusiko mies vielä elää.

– Ajattelin, etten voi vain ottaa asioita omiin käsiini ja pitää häntä elossa, jos hän ei enää halua elää. Joten pitelin hänen kättään sinihanskaisessa kädessäni ja sanoin: "Rakas, jos haluat elää, sinun pitää antaa kaikkesi, lääkäreillä ei ole enää mitään (ratkaisuja) jäljellä. Antibiootit ovat hyödyttömiä. Jos haluat elää, kiltti, purista kättäni, niin yritän kaikkeni".

Hetken kuluttua Steffanie tunsi puristuksen kädessään. Hän oli onnellinen, mutta samalla kauhuissaan: mistä Tomille löytyisi apua?

Aneli avuksi faagiterapiaa

Steffanie päätti alkaa etsiä tietoa lääketieteellisen kirjaston tietokannoista. Hän haki tietoa useilla hakusanoilla, kunnes löysi tietoa uudenlaisista hoidosta, jossa käytetään apuna bakteereita syöviä viruksia, bakteriofageja.

Steffanie alkoi anoa Tomille kyseistä, osin vielä kokeellista hoitoa ja kontaktoida tutkijoita, jotka voisivat auttaa löytämään faageja, jotka tehoaisivat Tomia vaivaavaan infektioon.

Apua alkoikin tulvia. Steffanielle tarjottiin apua muun muassa Sveitisistä, Puolasta ja Intiasta. Pian neljän faagin "cocktail" oli valmis.

Tom kolme vuotta sitten, koomasta heränneenä. Jos julkaisu ei näy, katso se täällä.

"Jos se tappaa hänet, minun pitää kantaa se omallatunnollani"

Apu tuli juuri ajoissa. Tom oli jo hyvin huonossa kunnossa: hän hengitti koneen avulla ja hänen elimensä olivat antamassa periksi. Steffanie kantoi yksin valtavaa taakkaa.

– Se oli kauhistuttavaa, koska ajattelin: "No, hän kuolee kuitenkin, jos emme tee tätä (hoitoa)... Mutta jos se tappaa hänet, minun pitää kantaa se omallatunnollani koko elämäni ajan", nainen kuvailee.

Hoito kuitenkin tehosi. Kolmen päivän kuluttua ensiannoksesta Tom heräsi. Vaikka hän jäikin hoitoa saatuaan henkiin, toipumisen tie on pitkä: lääkäreiden mukaan täysi toipuminen veisi ainakin neljä vuotta. Tom on nyt kulkenut kolmasosan matkasta.

Levittävät nyt tietoa hoidosta

Tom oli Pohjois-Amerikan ensimmäinen ihminen, joka sai kyseistä faagiterapiaa. Steffanie ymmärtää, miten onnekas perhe on.

Pariskunta kertoi tarinansa kirjassa, ja puhuu nyt faagihoitojen puolesta. Kaksikosta valmistellaan myös dokumenttia.

– Se, että olen tartuntatautiepidemiologi, ja aviomieheni oli kuolemassa superbakteerin vuoiksi, oli sokki, Steffanie kuvailee.

Pari on avannut tietoa jakavan keskuksen Kalifornian yliopistolle. Keskuksen avulla levitetään tietoa faagiterapiasta ja superbakteereista. Steffanie ymmärtää, että hänen työnsä tartuntatautien parissa auttoi heitä saamaan apua.

– Ollakseni rehellinen olin hyvin nolostunut, koska olin ollut todella sokea tämän globaalin uhan suhteen. Superbakteerikriisi oli hiipinyt selkäni taakse aivan huomaamatta.

Lähteet: BBC.comThl.fiYle.fi

Lisää aiheesta
    Mainos
    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja