Kansanedustaja Eemeli Peltosen kuolema johtui hänen puolisonsa mukaan kortisonilääkkeen sivuvaikutuksista. MTV Uutisten haastattelussa Sofia-puoliso käy läpi, kuinka Eemeli suistui raiteiltaan yhden kesän aikana. Minkälainen tapahtumaketju johti tragediaan?
SDP:n kansanedustaja Eemeli Peltosen itsemurha pysäytti 19. elokuuta koko Suomen.
Tapaus on järkyttänyt, koskettanut ja mietityttänyt monia.
Tragedia on saanut aikaan myös virheellistä ja täysin asiatontakin spekulaatiota tapauksen taustoista.
Nyt Eemeli Peltosen puoliso Sofia Nevalainen kertoo MTV Uutisille, mitä tapahtui ennen kansanedustajan kuolemaa.
MTV Uutiset on nähnyt asiakirjoja, jotka tukevat Sofian kertomusta tapahtuneesta.
Eemeli Peltosen vanhemmat vahvistavat MTV Uutisille, että heidän käsityksensä Eemelin kuolemaan johtaneista syistä on täysin sama kuin Sofialla. Muutoin he eivät halua asiaa kommentoida.
Eemelin lähipiiri aikoo tehdä potilasvahinkoilmoituksen tässä jutussa selostetusta tapahtumaketjusta.
"Hoito aiheutti Eemelin kuoleman"
Sofia ei halua tällä haastattelulla minkäänlaista ylimääräistä huomiota sille valtavalle kipeälle surulle, jota hän ja koko Eemelin lähipiiri joutuvat käymään läpi.
Hän otti oma-aloitteisesti yhteyttä MTV Uutisiin eikä aio antaa muita haastatteluja medialle.
Sofia antoi haastattelun, koska haluaa kertoa oman käsityksensä puolisonsa kuolemaan johtaneista syistä.
Jotta Suomi tietäisi, että eduskunnan työilmapiiri, kansanedustajien paineet tai mitkään politiikan asiat eivät kaiken parhaan tiedon mukaan liittyneet millään tapaa Eemeli Peltosen kuolemaan.
Jotta ymmärrettäisiin, että kesällä 2025 Eemeli Peltonen oli aivan toinen ihminen kuin koskaan aiemmin.
– Hoito aiheutti Eemelin kuoleman, ei sairaus. Se on minun näkemykseni, Sofia sanoo.
Kaikki alkoi toukokuussa
Eduskunnan lakivaliokunta lensi toukokuun puolivälissä työmatkalle Ouluun.
Mukana oli ensimmäisen kauden kansanedustaja Eemeli Peltonen.
Ouluun päästyään 30-vuotias kansanedustaja ihmetteli, miksi lentäminen oli turvottanut hänen jalkojaan niin kovasti.
Valiokuntamatka sujui, mutta paluumatkalla turvotukset pahenivat entisestään.
Tilanne oli perusterveelle Eemelille outo. Vaikka kevään kuntavaalikampanjoinnin aikana jokunen lisäkilo olikin ehkä kertynyt, asiaa oli syytä selvittää lääkärin kanssa.
Eduskunnan työterveydestä Eemeli ohjattiin tutkimuksiin Hyvinkään sairaalaan ja edelleen Helsingin Meilahteen vuodeosastolle.
Diagnoosi tuli muutamassa päivässä: minimal change -tauti. Kyse on harvinaisesta munuaissairaudesta, jossa virtsaan pääsee munuaisten häiriön takia valkuaista.
Hoitamattomana minimal change on hengenvaarallinen, mutta hoitoa saavista potilaista suurin osa selviää ilman pysyviä munuaisvaurioita.
Ennuste oli siis hyvä. Oli vain aloitettava tiukka lääkekuuri.
Eemelin elämään saapui uusi lääke, kortisonivalmiste nimeltä Prednisolon.
Lääkkeestä voi tulla sivuvaikutuksia
Sofia ei tiedä, kuinka selvästi Eemeliä varoitettiin kortisonilääkkeen mahdollisista sivuvaikutuksista.
Ainakaan Eemeli ei sanonut kotona mitään asiasta puolisolleen.
Ainoa mahdollinen sivuvaikutus, josta hän Sofialle mainitsi, oli unettomuus.
– Minun tietooni ei tullut mitään siitä, että olisi mitään muuta sivuvaikutusta kuin unettomuutta, Sofia sanoo.
Prednisolon ja muut niin sanotut kortikosteroidit ovat yleisiä lääkkeitä.
Niitä käytetään paljon esimerkiksi reumasairauksien, hankalien astmaoireiden ja autoimmuunisairauksien hoitamiseen.
Suurin osa lääkkeen syöjistä selviää ilman vakavia haittaoireita, mutta eivät kaikki, psykiatrian erikoislääkäri Aki Rovasalo kertoo MTV Uutisille.
Rovasalo kirjoitti vuonna 2006 lääketieteellisen aikakauskirja Duodecimin artikkelin kortikosteroidien psyykkisistä haittavaikutuksista ja on perehtynyt teemaan myös sen jälkeen.
Hän ei kommentoi millään lailla Peltosen tapausta, vaan kertoo aiheesta yleisellä tasolla.
Lääkäreillä parantamisen varaa
Kortikosteroideista voi Rovasalon mukaan seurata mielialan vaihteluja, sekavuutta ja joskus myös masennusta.
– Melkein kaikki potilaat saavat hoidon alussa unihäiriöitä tai mieliala kohoaa poikkeavasti, mutta se ei yleensä ole kauhean vaikeasti hallittava asia, Rovasalo kertoo.
Kortisonilääkkeiden haittavaikutuksista on kirjoittanut myös esimerkiksi Helsingin Sanomat.
Lääkärit unohtavat Rovasalon mukaan joskus neuvoa potilaita riittävän selvästi kortikosteroidien sivuvaikutuksista.
Pelkkä tieto siitä, että kyse on lääkkeen haittavaikutuksesta, voi rauhoittaa potilasta, jolla on lääkekuurin alettua outo olo tai joka yhtäkkiä pelkää tulevansa hulluksi.
– Tässä lääkärit voisivat varmasti olla parempia, Rovasalo arvioi.
Vaikeita psykoosihäiriöitä kortikosteroideista tulee karkeasti ottaen noin viidelle prosentille potilaista.
Pirullista on se, että lääkärin on käytännössä mahdotonta arvioida etukäteen, minkälaisia sivuvaikutuksia kukin potilas lääkkeestä saa.
– On erittäin vaikea ennustaa, kenelle tulee vakava psykoosi, Rovasalo painottaa.
Mitä suurempia lääkeannokset ovat, sitä korkeammaksi käy merkittävän häiriön todennäköisyys.
Jos lääkeannos on yli 80 milligrammaa vuorokaudessa, vaikeita psykiatrisia haittaoireita esiintyy vajaalla viidenneksellä potilaista.
Peltoselle määrättiin alussa tasan 80 milligramman vuorokausiannos.
Ahdistus astui Eemelin elämään
Eemeli aloitti kortisonilääkkeiden syömisen, mutta joutui parin viikon päästä uudelleen sairaalaan.
Syynä oli sairaalabakteeri, jonka huomattiin tarttuneen häneen aiemmalla osastojaksolla Meilahdessa. Nyt elettiin touko-kesäkuun vaihdetta.
Toinen sairaalajakso oli Sofian mukaan selkeä käännekohta Eemelin voinnissa.
Eemeli kärsi sairaalassa uniongelmista.
Ennen toukokuuta Sofia ei ollut havainnut miehessään ikinä käytännössä minkäänlaista ahdistusta, mutta nyt Eemelin mieliala alkoi laskea.
– Siinä vaiheessa hän oli vielä oma itsensä ja puhui avoimesti siitä, että kyseessä on tosi ahdistava tilanne, Sofia sanoo.
Enemmän Eemeli pyrki silti keskittymään siihen, mitä tekisi sairauden selätettyään, kasasi listankin.
Kansanedustaja lupasi itselleen, että taudin jälkeen hän parantaisi elintapojaan, panostaisi lepoon ja liikuntaan ja vahvistaisi uskoa sydämessään.
Keskusteluapu oli kesätauolla
Koska ahdistavia ajatuksia kuitenkin oli, Eemeli kysyi lääkäriltä, voisiko niiden kohtaamiseen saada apua.
Meilahdessa, kuten monissa muissakin sairaaloissa, on järjestöjen ja hyvinvointialueen koordinoima OLKA-piste, jonka vapaaehtoistoimijoilta potilaat voivat saada keskusteluapua ja henkistä tukea sairautensa läpikäymiseen.
Lääkäri vinkkasi OLKA-toiminnasta, mutta lohtu oli laiha.
Vapaaehtoisten keskusteluapu oli jo kesätauolla.
Lääkäri kehotti Eemeliä puhumaan osaston hoitajien kanssa, jos ahdisti.
Koordinaatio ei tuntunut pelaavan. Fyysisiä vaivoja hoidettiin, mutta Sofian mielestä Eemeli ei saanut kortisonilääkityksen yhteydessä lainkaan tarpeeksi tukea mielenterveydellisten oireidensa kohtaamiseen.
Eemeli olisi hänen mukaansa tarvinnut jo sairauden alkuvaiheessa vertaistukea tai jonkinlaista kriisityöntekijää, joka olisi osannut varoittaa, mitä kaikkea voisi vielä olla edessä.
– Minulle tuli sellainen käsitys, että hänen olisi pitänyt olla itse osastolla hirveän aktiivinen ja ponnistella saadakseen apua, Sofia miettii.
Eemeli ei ollut enää oma itsensä
Antibiootit alkoivat purra sairaalabakteeriin. Eemeli pääsi pois sairaalasta. Antibioottikuuri hoidettiin loppuun antibioottipumpulla kotisairaalan avulla ja munuaislääkekuuri jatkui.
Eemeli ei kuitenkaan Sofian mielestä enää ollut oma itsensä.
Ikään kuin jokin osa Eemelistä olisi jäänyt sairaalaan.
Antibioottipumpun päivittäiset vaihdot ja verenpainemittaukset terveyskeskuksessa saivat Eemelin hyvin ahdistuneeksi. Hän pelkäsi pahemman kerran sitä, että joutuisi takaisin sairaalaan, osastolle.
Pian kuvaan astuivat myös itsetuhoiset ajatukset.
Kortisonilääkityksen aloittamisesta oli tässä vaiheessa vain noin kuukausi.
"Hän sanoi miettineensä, tappaako itsensä"
Eräänä aamuyönä Eemeli herätti Sofian.
Yleensä vakaa ja rauhallinen Eemeli oli Sofian mukaan kuin psykoosissa, pupillit laajentuneina, pelkkä kuori itsestään.
– Hän sanoi, että Sofia, nyt on sellainen tilanne, että hän ei enää pysty elämään. Hän sanoi, ettei enää selviä, vaan tekee itselleen jotain, jos ei saa apua, Sofia kertoo.
Taksi vei Sofian ja Eemelin kesäyössä heti päivystykseen Hyvinkäälle.
Eemeli otettiin psykiatriselle osastolle, mutta vain vuorokauden sairaalajakson jälkeen hän pääsi pois.
Puhelimessa Eemeli kuulostikin Sofian mielestä reippaalta, mutta kun mies saapui Järvenpäässä taas kotiovelle, oli henkinen tila sama kuin päivystykseen mennessäkin.
Eemeli sanoi Sofialle tehneensä hirvittävän virheen.
Kuinka niin, kysyi Sofia.
Eemeli kertoi valehdelleensa lääkärille päästäkseen pois osastolta ja että hän olisi tappanut itsensä, jos ei olisi päässyt pois.
– Hän myös sanoi miettineensä kotiin lähtiessään, tappaako itsensä vai tuleeko kotiin. Minulle soitettuaan hän päätti tulla kotiin, Sofia sanoo.
Kortisoniannosta ei laskettu
Vaihtoehtoja ei pahemmin ollut. Eemeliä lähdettiin viemään takaisin Hyvinkään sairaalaan.
Osastolle häntä ei kuitenkaan otettu. Kriteerien ei katsottu täyttyvän.
MTV Uutiset on nähnyt lääkärin päätöksen, jossa todetaan, että päivystykseen olisi syytä hakeutua uudelleen, jos itsetuhoisuus jatkuisi vielä seuraavana päivänä.
Unettomuuden ja ahdistuksen hoitoon määrättiin vahvoja lääkkeitä.
Eemeliä ja Sofia ohjeistettiin myös olemaan yhteydessä munuaislääkäreihin siitä, että kortisonilääkitys haittasi Eemelin elämää ja että sen annoksia pitäisi laskea.
Munuaispoliklinikalle kerrottiin Eemelin itsetuhoisista puheista, toimintakyvyttömyydestä, muistiongelmistakin. Oli unettomuutta ja pelkotiloja.
Lääkäri kuitenkin katsoi, ettei kortisoniannosta voinut laskea, sillä se olisi heikentänyt munuaistaudista paranemisen ennustetta.
Lego-palikoita ja värityskirjoja
Kesä 2025 oli Eemeli Peltoselle toisenlainen kuin mikään aiempi kesä.
Yleensä Järvenpään ykköspoliitikko oli tuttu näky paikkakunnan kesätapahtumissa, usein avauspuheen pitäjänä. Puistoblues ja Järvenpään Palloseuran pelit kuuluivat aina asiaan.
Nyt kansanedustaja ei pystynyt tekemään juuri muuta kuin rakentamaan Lego-palikoilla, värittämään värityskirjoja tai pelaamaan PlayStationia.
Ahdistus ja masennus olivat saaneet nopeassa tahdissa lähes täyden vallan.
Välillä Eemeli jaksoi käydä läheistensä kanssa kävelyillä ja kerran museossakin, mutta ahdistuskohtauksia riitti.
– Yritimme koko ajan sanoa, että et nyt ole oma itsesi. Sinulla on lääkitys ja sen sivuvaikutukset, mutta tämä kaikki menee ohitse, Sofia muistelee.
Kesän helteellä oli seurauksia
Eemelin henkinen tila parani jonkin verran, kun munuaislääkärit näyttivät vihreää valoa kortisonilääkeannoksen laskemiselle.
Annosta pienennettiin pikkuhiljaa. Heinäkuun puolivälissä annos oli 60 milligrammaa ja elokuussa 40 milligrammaa.
Heinäkuun loppupuolella helleaalto pyyhki yli Suomen.
Nukkumisesta tuli vaikeaa, ja Eemelin psyyke heikkeni uudestaan.
Hänelle määrättiin lisää rauhoittavaa lääkitystä ja lisäksi mielialalääkitys. Kyse oli masennuslääke Venlafaxinista.
Eemeli pääsi myös keskustelemaan yhden kerran työterveyspsykologin kanssa.
Mielialalääkityksen kontrollikäynti sovittiin eduskunnan työterveyteen tiistaille 19. elokuuta.
Kaksi tuntia junien tuijottelua
Eräänä elokuun alun päivänä Eemeli katosi.
Alkukesän piinaan nähden Eemelin vointi oli kohentunut, eikä hän ollut puhunut itsetuhoisuudesta viikkoihin.
Sofia päätti käydä tekemässä yhden työpäivän toimistolla Helsingissä.
Kun hän palasi kotiin, Eemeliä ei näkynyt missään.
Ulkona satoi kaatamalla vettä.
Ehkä Eemeli oli lähtenyt kävelylle ja jäänyt sateensuojaan?
Kun Eemeli tavoitettiin, hän vastasi puhelimeen Saunakallion juna-asemalta, noin kolmen kilometrin päästä Järvenpään keskustasta. Sofia ja Eemelin äiti lähtivät hakemaan häntä pois.
– Eemeli sanoi autossa, että hänelle oli tullut sellainen ajatus, että hän lähtee katsomaan junia, Sofia sanoo ja pitää merkitsevän tauon.
Eemeli oli tuijotellut junaradalle kaksi tuntia.
– Olimme tietenkin ihan järkyttyneitä. Hän sanoi, ettei tekisi itselleen mitään. Kyse oli vain pakkoajatuksesta, oli pakko päästä katsomaan junia.
Mitä ikinä Eemelin mielessä olikaan junia katsellessa liikkunut, läheiset tiukensivat vielä valvontaansa.
Tapauksen jälkeen Eemeliä ei enää jätetty hetkeksikään yksin. Sofia tai Eemelin vanhemmat olivat tästä eteenpäin Eemelin seurassa ympärivuorokautisesti.
Sofia selosti tapahtuneen munuaislääkärille. Hän kirjoitti lähetteen julkisen puolen psykiatrille ja kehotti hakeutumaan päivystykseen, jos itsetuhoisuutta ilmenisi.
Poismenoa edeltänyt viikko
Kuolemaa edeltäneellä viikolla Eemelin vointi oli itse asiassa aika hyvä, Sofia sanoo.
Pariskunta pystyi tekemään normaalejakin asioita.
Ahkera lukumies sai vietettyä hieman aikaa kirjojen parissa, kun aiemmin kesällä hänen päässään ei pysynyt mikään teksti.
Kesän melko eristäytyneinä viettäneet Eemeli ja Sofia kävivät ihmisten ilmoilla syömässä ja elokuvissakin, katsomassa hömppäkomedian Mies ja alaston ase.
Itsetuhoisuudesta ei juna-asemaepisodin jälkeen ollut mitään puhetta.
Psykiatrian poliklinikaltakin otettiin yhteyttä. Hoitaja teki puhelimen välityksellä arvion tilanteesta, ja tapaaminen sovittiin elokuun lopulle Hyvinkäälle.
Se tapaaminen ei koskaan toteutunut.
Tiistaiaamu alkoi rutiineilla
Tiistaiaamuna 19. elokuuta Eemeli Peltonen kirjasi verenpainelukemansa ja painonsa puhelimensa muistioon, kuten joka aamu munuaistaudin alusta asti.
Tämän jälkeen hän kävi laboratoriossa Järvenpäässä antamassa virtsa- ja verinäytteet, jotka kuuluivat munuaissairauden seurantaan.
Kello 10.45 eduskunnan työterveydessä olisi tarkoitus keskustella siitä, miten mielialalääkkeet olivat vaikuttaneet.
Eemeli asteli sisälle hiljaiseen eduskuntataloon. Kansanedustajat olivat maakunnissa, kesän istuntotaukoa jäljellä vielä pari viikkoa.
Kun vastaanoton olisi pitänyt jo päättyä, Sofia alkoi ihmetellä, miksei Eemeli vastaa hänen viesteihinsä.
Sofia yritti soittaa Eemelille.
Kerran, toisen, kolmannen.
Neljännellä kerralla puhelimeen vastasi Helsingin poliisi.
Ei viestiä lähipiirille
Hätäkeskus sai Helsingin pelastuslaitoksen onnettomuusselosteen mukaan tiedon kuolemantapauksesta kello 10.59. Mitä ilmeisimmin Eemeli ei siis ikinä käynytkään työterveyden vastaanotolla.
Minkäänlaista viestiä Eemeli ei lähipiirilleen jättänyt.
Teko on ollut erittäin impulsiivinen, ajattelee Sofia. Kemiallinen reaktio aivoissa.
Eemeli arvosti työtään korkealle ja tunsi suurta tuskaa siitä, ettei ollut kansanedustajana työkykyinen.
Kenties jotakin tapahtui, kun hän palasi itselleen tärkeään paikkaan ensimmäistä kertaa kuukausiin.
"Apua saatiin aivan liian myöhään"
Sofia Nevalainen ja muut Eemelin lähiomaiset aikovat tehdä Eemelin itsemurhaa edeltäneistä tapahtumista potilasvahinkoilmoituksen.
He pitävät täysin selvänä, että kortisonilääkitys sai Eemelin kesän aikana pois tolaltaan.
– Esimerkiksi kansanedustajien yleisestä jaksamisesta tai eduskunnan työilmapiiristä on erittäin tärkeää käydä keskustelua. Eemelin kuolemassa ei silti ollut mitenkään kyse niistä, Sofia painottaa.
Sofian käsitys on se, ettei Eemeliä tai häntä itseään varoitettu kortisonilääkityksen harvinaisista mutta mahdollisista sivuvaikutuksista lainkaan tarpeeksi selvästi.
Munuaistaudin lääkehoito johti lopulta itse tautia tuhoisampiin seurauksiin – kaikista pahimpaan, kuolemaan.
Myös ammattimainen henkinen tuki sairauden kohtaamisessa jäi Eemelille liian pieneksi.
Eemelin kuolema olisi Sofian mielestä ollut täysin vältettävissä, jos lääkityksen psyykkisiin haittavaikutuksiin olisi puututtu ajoissa ja riittävällä vakavuudella.
– Apua piti hakea liian monesta eri paikasta ja sitä saatiin aivan liian myöhään, Sofia sanoo nyt.
– On kauheaa edes ajatella, mitä olisi tapahtunut, jos Eemeli olisi asunut yksin eikä hänellä olisi ollut tukiverkostoja.
Kaksi mustavalkeaa kissanpentua
Eemelin poismenoa edeltäneellä viikolla Järvenpään asunnossa koettiin iloinenkin päivä.
Sofian ja Eemelin asuntoon muutti kaksi yhdessä hankittua mustavalkeaa kissanpentua.
Kissojen hoidossa ja kasvattamisessa riittäisi aikanaan puuhaa, sitten kun munuaistauti, vahvat lääkekuurit ja masennusoireet olisivat muisto vain.
Sofia ajattelee kissojen olevan vielä yksi pieni todiste siitä, ettei Eemeli hautonut tekoaan pitkään. Että kuolemassa oli kyse impulssista aivoissa, ei pitkään jatkuvasti harkitusta suunnitelmasta.
Eemeli sai nimetä kissat.
Kissojen nimet ovat Onni ja Toivo.
Tarvitsetko kriisiapua?
Keskusteluapua saa esimerkiksi seuraavilta tahoilta
- Oman hyvinvointialueen sosiaali- ja kriisipäivystyksen numerosta
- Mieli ry:n kriisipuhelimesta ympäri vuorokauden 09 252 50111
- Helsingin kaupungin kriisipäivystyksestä joka päivä kellon ympäri numerosta 09 310 44222
- Kirkon palvelevasta puhelimesta 0400 221 180 joka päivä kello 18–24