Ministeri Heidi Hautalalla (vihr.) on huomenna jälleen kerran se paikka, johon hän on uransa varrella niin monet kerrat muita vaatinut.
Hautala pitää tiedotustilaisuuden, jossa media saa tutkia hänen tekonsa ja moraalinsa perin pohjin. Nyt pitäisi puhua totta, venkoilematta.
Poliittisissa piireissä ollaan tietävinään, että Hautala olisi itse kuitenkin soittanut Arctia Shippingin toimitusjohtajalle Greenpeacen rikosilmoitusasiassa. Toinen vaihtoehto, joka ei helpota Hautalaa yhtään, on se, että soittaja olisi Hautalan avustaja. Poliittisissa piireissä ollaan myös tietävinään, että Arctian johto on ilmoittanut kertovansa asian julkisuuteen, ellei Hautala itse sitä tee.
Hautala voi mannertevälisellä lennolllaan, ennenaikaisella paluumatkallaan Washingtonista, miettiä mitä sanoo. Noita kysytään.
Toisin kuin surullisenkuuluisan maaliskuisen ovi-jupakan yhteydessä, nyt on tehtävä kerralla selvää, mitä on tapahtunut. Asioiden paljastuminen tipottain on huomisen tiedotustilaisuuden jälkeen Hautalalle poliittinen loppu. Hautalan on puhuttava suu puhtaaksi, kerrankin, kaikki, kiertelemättä.
Yksikin uusi paljastus suhteessa Greenpeaceen ja valtion omistajaohjaukseen on jatkossa liikaa.
Joka tapauksessa oikeuskansleri tutkii nyt Hautalan tekemiset suurennuslasilla.
Tämä oli taustalla myös tänään, kun pääministeri Jyrki Katainen (kok.) jätti Hautalan löysään hirteen roikkumaan. On enemmän kuin harvinaista, että pääministeri kieltäytyy vastaamasta kysymykseen, onko ministerillä luottamusta oman hallituksensa ministeriin. Jotain vastaavaa nähtiin 90-luvun alussa, kun pääministeri Esko Aho (kesk.) nakkasi kristillisten puheenjohtajan - kehitysministeri hänkin - mäkeen puolueineen päivineen.