Symbolitutkija Liisa Väisänen kertoi Studio55.fi-lähetyksessä, kuinka liikennemerkit kehittyivät Rooman aikaisista kivipaaleista kylteiksi.
– Voisi sanoa, että niin kauan kuin meillä on ollut kunnon teitä, niin silloin on ollut liikennemerkkejä. Kaikkein vanhimmat liikennemerkit ovat näyttäneet, kuinka pitkä matka on johonkin, sanoi symbolitutkija Liisa Väisänen lähetyksessä.
Väisäsen mukaan ensimmäiset liikennemerkit olivat roomalaisilla tievarsilla olevia kivipaaleja, joihin oli merkitty matkan pituus Roomaan.
Keskiajalla oman vaikutuksensa liikennemerkkeihin tekivät pyhiinvaeltajat, joita varten matkaa ilmoittaviin pylväisiin lisättiin suuntamerkit.
Teollistuminen muutti merkintöjä entisestään. Tällöin haluttiin estää rautatieonnettomuuksia merkitsemällä rautateiden varsille, koska oli turvallista ylittää rata.
– Tolpan asemasta tulee pikkuisen nykyaikaisempia, saattoivat olla seinässä tai jossakin kiinni, mutta ne olivat laattoja.
Viimeisen silauksen nykyaikaisille liikennemerkeille antoi 1800-luvulla lisääntynyt matkailu. Vuonna 1898 pidetyssä kansainvälisessä kokouksessa olivat mukana muun muassa suositut matkailukohteet Ranska ja Italia.
– He totesivat, että ulkomaalaiset ovat niin tolloja, etteivät ne osaa lukea. Eikä tietenkään, kun ne merkit, joita oli tullut kehotuksina, lukivat aina maan omalla kielellä. Ja silloin sovitaan siitä, että lähdetään tekemään kuvia. Tavallaan liikennemerkkien symboliikka syntyy sen 1898 kokouksen seurauksena.
Mitä liikennevalojen eri värit merkitsevät ja mistä ne muistuttavat? Mistä tulee kieltomerkeissä usein esiintyvä rastikuvio? Katso koko lähetys!