USA 2009. Ohjaus: Kathryn Bigelow. Käsikirjoitus: Mark Boal. Tuotanto: Kathryn Bigelow, Mark Boal, Nicolas Chartier. Kuvaus: Barry Ackroyd. Leikkaus: Chris Innis ja Bob Murawski. Pääosissa: Jeremy Renner, Anthony Mackie, Brian Geraghty, Guy Pearce, Ralph Fiennes, David Morse, Evangeline Lilly. Kesto: 131 min.
Sota on huume, kuuluu Kathryn Bigelow´n uuden ohjauksen alkuväite.
Vapaaehtoiset lähtevät tieten tahtoen armeijaan, sillä taistelun adrenaliinisyöksy aiheuttaa riippuvaisuutta. Tämä osaltaan selittää, miksi sodat aina vain jatkuvat, vaikka ne näennäisesti pyrittäisiin lopettamaan.
Yhä vain ajankohtaisen Irakin sodan kuolleet ja vammautuneet tuntuvat useimmiten olevan tienvarsipommien uhreja. The Hurt Locker kertoo amerikkalaisesta pomminpurkuyksiköstä, jolla on yksi maailman vaarallisimmista töistä. Elokuva perustuu toimittaja/käsikirjoittaja Mark Boalin henkilökohtaisiin kokemuksiin. Boal voitti käsikirjoituksestaan Venetsian elokuvafestivaaleilla Gucci Group -palkinnon.
Yksikön uusi komentaja on rämäpäinen kyynikko William James (Jeremy Renner). Afganistanissa kannuksensa ansainnut James kulkee virne naamallaan läpi sala-ampujien kyttäämien katujen kohti tikittäviä pommeja ja käyttäytyy kuin olisi kuolematon. Tämä ei miellytä kersantti Sanbornia (Anthony Mackie), jonka vastuulla on myös kokemattomamman korpraali Eldridgen (Brian Geraghty) henki. Välit kiristyvät, ylilyönnit pahenevat.
Samaan aikaan eversti Reedin (David Morse) kaltaiset machopäälliköt kannustavat muita ottamaan esimerkkiä Jamesista, joka on ”villi jätkä”. Villi jätkä ikävöi perhettään kotopuolessa, mutta kun hän lopulta tapaa tyttöystävänsä ja pienen poikansa, mikään ei oikein tunnu miltään. Tarkoituksettomuuden tunne tiivistyy kohtauksessa, jossa James seisoo marketin loputtomien murohyllyjen edessä osaamatta päättää mitä merkkiä ottaisi. Taistelun jälkeen arki on tyhjää.
Kathryn Bigelow (Myrskyn ratsastajat, The Weight of Water) on tehnyt epätasaisen mutta mielenkiintoisen ohjaajanuran. Sen varrelle mahtuu useampia miehisiä toimintaelokuvia, joita kuitenkin sävyttää psykologinen tarkkanäköisyys ja persoonallinen visuaalinen ilme.
Komennuksen jäljellä olevia päiviä laskeva The Hurt Locker ujuttautuu vakuuttavasti päähenkilöiden kypärän sisään. Juju on siinä, että alkupuolen katsoja jännittää vatsa kuralla seuraavaa hyökkäystä, pommia, räjähdystä. Hiostavan pommipuvun voi miltei tuntea yllään, intensiteetti on käsinkosketeltava. Mutta huomaamatta stressitilaan tottuu, ja sotilaiden uhkarohkeaan toimintaan alkaa samastua. Kun kuolemanvaara on koko ajan läsnä, se muuttuu selviöksi ja lopulta jopa kirkastaa aistit.
Rankka työ vaatii rankat huvit: veriset tappelut, ryyppäys ja huorissakäyminen ovat normaaleja paineenpurkumenetelmiä. Samoin kuin väkivaltaiset videopelit, joiden ääressä miehet istuvat tuntitolkulla kuin huumattuina. Niiden avulla jaksaa taas kohdata moskeijoiden kätköissä väijyvät ”rättipäät”, joista jokainen on potentiaalinen pommittaja.
Bigelow´n älykäs elokuva kritisoi sotaa ja väkivaltaan turruttavaa sotakulttuuria – ja samalla pakottaa sen lähelle, tekee ymmärrettäväksi. Tästä ymmärryksestä tulisi oppia, mutta miten?
Katso elokuvan traileri .
Teksti: Tuuve Aro