USA 2012. Ohjaus ja käsikirjoitus: Joss Whedon. Kuvaus: Seamus McGarvey. Leikkaus: Jeffrey Ford, Lisa Lassek. Musiikki: Alan Silvestri. Tuotanto: Kevin Feige. Pääosissa: Robert Downey Jr., Chris Evans, Mark Ruffalo, Chris Hemsworth, Scarlett Johansson, Jeremy Renner, Tom Hiddleston, Stellan Skarsgård, Samuel L. Jackson. Kesto: 142 min.
S.H.I.E.L.D.-turvajärjestön johtaja Nick Fury kokoaa joukkueen, joka pystyisi pelastamaan maailman sodalta ja avaruusolentojen invaasiolta. Uhkaa vastustamaan tarvitaan Marvelin sarjakuvista tutut supersankarit Iron Man, Hulk, Thor, Captain America, Hawkeye ja Black Widow, jotka yhdistävät voimansa yhteisen vihollisen kukistamiseksi.
Thorin paha velipuoli Loki nimittäin vehkeilee ulkoavaruuden olioiden kanssa ja on aikeissa anastaa energianlähteen, jolla voitaisiin tuhota koko ihmiskunta. Mutta miksi? Tähän elokuva ei koskaan vastaa. Sarjakuvien maailmasta tullutta termistöä vilisee niin, että kohderyhmän ulkopuolista katsojaa huimaa.
Käsikirjoittaja-ohjaaja Joss Whedon on ottanut lähtökohdakseen sen, että katsoja tuntee sankarihahmot entuudestaan, joten heidän taustojaan ja ainutlaatuisia kykyjään ei selitellä lainkaan. Hyvä niin, sillä muut juonta pohjustavat osuudet ovatkin kuivakoita. Elokuva on paljolti sarja yhteenottoja: Iron Man taistelee Thoria vastaan, Hulk Iron Mania, Loki Hulkia jne. Parhaat kamppailut ovat suurten egojen henkisiä taisteluja, eivät fyysistä mäiskintää. Whedon onneksi malttaa välillä rauhoittua kuvaamaan myös hahmojen inhimillisiä puolia.
Jokaisella supersankarilla on elokuvassa omat tarinansa, tehtävänsä ja ongelmansa. Kukin heistä saa elokuvassa myös tähtihetkensä. The Avengersin tarkoitus ei ole parodioida hahmoja tai niiden toimintaa muttei toisaalta olla asialla ihan vakavalla asenteellakaan.
Makeimmat naurut irtoavat odotetusti Tony Starkin alias Iron Manin letkautuksista, joissa hän muun muassa huomauttaa sarkastisesti Hulkin vihanhallintaongelmista ja toteaa, että yhteenotto Lokin kanssa tuntuu siltä kuin näyttelisi Shakespearea puistossa. Robert Downey Jr:n esittämän Iron Manin verbaalinen ruoska sivaltaa nopeasti ja notkeasti. Monet vitsit tahtovat kuitenkin hukkua toiminnan tuoksinaan.
Tappaminen ja väkivalta klassisen musiikin pauhatessa taustalla on elokuvissa yhtä käytetty idea kuin kaoottinen New York taistelutantereena. Mutta taistelujen miljööt on eittämättä lavastettu ja kuvattu komeasti.
3D pääsee oikeuksiinsa kameran loikkiessa hätäisesti rakennuksesta toiseen. Mutta lähes 2,5 tuntia on usealle supersankarillekin liikaa, vaikka hardcore-fanit ovat tästä taatusti toista mieltä.
Teksti: Minna Karila