Tero Pitkämäki lataa suorat sanat urheilijoiden apurahakikkailusta – komppaa innokkaana Teemu Selänteen radikaalia ehdotusta

5:45
Tero Pitkämäki kertoo kannattavansa Teemu Selänteen ehdotusta olympiamitalistien ruhtinaallisesta palkitsemisesta.

Suomen kautta aikojen taloudellisesti menestyksekkäin yleisurheilija Tero Pitkämäki ottaa tuoreessa elämäkertakirjassaan voimakkaasti kantaa urheilun apurahajärjestelmään ja olympialaisista maksettaviin bonuksiin.

Tero Pitkämäki, 37, on siitä harvinainen entinen yleisurheilija, että hänellä on uransa jälkeen kädessään muutakin kuin kyynärpääleikkauksesta jääneet arvet. Seitsemänkertainen arvokisamitalisti näet tienasi urheilemalla mittavan omaisuuden.

Verotustietojen perusteella Pitkämäki ansaitsi parhaimmillaan yli 300 000 euroa vuodessa, eikä lukemassa ole edes mukana mahdollisia urheilijarahastoon sijoitettuja tuloja.

Keijo Leppäsen kirjoittamassa Pitkämäen tuoreessa elämäkertakirjassa Keihäsmies – Tero Pitkämäen elämä (Tammi) kerrotaan, että ilmajokelainen tilitti osan tuloistaan säännöllisesti urheilijarahastoon, josta ansioitaan voi alkaa nostaa pois vasta uran päättymisen jälkeen.

Pitkämäen huiman uran aikaiset yhteenlasketut tulot kohoavat reippaasti yli miljoonan euron ja ovat luultavasti lähempänä kahta kuin yhtä.

Nyt keihäsvalmentajan työstä haaveileva Pitkämäki myöntää tuntevansa pientä ylpeyttä urheilu-uran taloudellisesta menestyksestään.

– Olen siitä sillä lailla ylpeä, että kun kotona olen, voin sanoa, että tämä on heittämällä ansaittu talo, Pitkämäki kertoo MTV Urheilulle.

– Kyllä siihen on joutunut tekemään aikamoisen työn. Heti uran alussa mä päätin, että pyrin kansainväliseen menestykseen, ja sieltä niitä euroja tuleekin, Pitkämäki luotaa.

Pitkämäen tienestit perustuvat hyvin pitkälti Kultaisen liigan ja sen jälkeläisen Timanttiliigan osa- ja kokonaiskilpailuissa saavutettuun menestykseen. Suomalaistähti pokkasi ykköspalkintorahan edellä mainituissa karkeloissa peräti 26 kertaa uransa aikana.

Kisatulojen lisäksi karkeasti puolet heittäjän uran aikaisista ansioista oli peräisin yhteistyökumppaneilta.

Miljoona euroa olympiavoitosta?

Kuten todettua, Pitkämäki on todellinen poikkeusyksilö, sillä suomalaisten yleisurheilijoiden taloudellista tilannetta voi yleisellä tasolla äärimmäisen vaikeaksi.

Raha tai sen puute on vakioaihe suomalaisessa yleisurheilukeskusteluissa, kuten on tänäkin vuonna saatu huomata.

Pitkämäki tuo tuoreessa elämäkertakirjassaan diskurssiin lisäkierrettä, kun hän komppaa vahvasti Teemu Selänteen taannoista ehdotusta olympiamitalistien rahallisesta palkitsemisesta.

Selänteen ehdotuksessa Suomen valtio maksaisi olympiamitalistille ruhtinaallisen korvauksen.

Entinen NHL-tähti Teemu Selänne tietää, että raha lisää motivaatiota urheilla. Hän ehdotti taannoin, että ensimmäisestä olympiavoitosta valtio maksaisi urheilijalle kertakorvauksena miljoonan euron palkkion. Hopeamitalisti saisi 500 000 ja pronssimitalisti 250 000 euroa. Ajatus on kannatettava maassa, joka ei käytännössä palkitse menestyjiä mitenkään heidän uransa päätyttyä. Harkinnanvarainen urheilijaeläke, runsaat tuhat euroa kuussa, aikaisintaan 60 vuoden iässä on aika vaisu kädenojennus sankareille, jotka ovat tarjonneet ainutlaatuisia elämyksiä kansalle ja tehneet Suomea tunnetuksi maailmalla, Pitkämäki sanoo elämäkerrassaan.

Miljoona euroa ensimmäisestä olympiavoitosta urheilijalle ei olisi näkynyt valtion kassassa tällä vuosituhannella mitenkään. Valtionhallinnon istuntojen irtokarkkeihin on todennäköisesti kulunut rahaa enemmän.

MTV Urheilulle Pitkämäki avaa hieman kirjassaan esitetyn ehdotuksen taustalla olevaa ajatteluaan.

– Joo, Teemun ajatuksia luin tuossa muutama vuosi takaperin ja innostuin tästä kommentista. Yksilöurheilu tarvitsee tällaista taloudellista kannustusta. Nykynuoret ovat kuitenkin aika lailla taloudellisten asioiden perään. Jos katsoo yksilöurheilua ja jääkiekkoa rinnakkain, niin kyllä jääkiekosta sitä massia saa aika paljon todennäköisemmin. He ajautuvat sitten sinne, Pitkämäki tuumii.

– Niin se on vain raaka peli, että täytyisi saada joku tämäntyyppinen porkkana siihen, että oikeasti kiinnostaisi 2020-luvun nuorta satsata siihen.

Toinen Pitkämäen kirjassa esittämä ajatus urheilun rahapolitiikasta liittyy huippu-urheilijoiden saamiin apurahoihin. Keihäslegendan mukaan apurahalle asetettu 80 000 euron tuloraja on jossain määrin ongelmallinen ja rohkaisee urheilijoita ”kikkailemaan” tulojensa kanssa.

Opetusministeriö ja Olympiakomitea jakavat menestyville urheilijoille apurahoja kolmessa kategoriassa: 20 000, 10 000 tai 6 000 euroa harkintansa mukaan. Raha on verotonta ja auttaa tietenkin pieni- ja keskituloisia urheilijoita matkalla menestykseen. 80 000 euroa tai enemmän tienaaville apurahaa ei makseta. Tuloraja voi olla perusteltu, mutta altistaa kikkailulle ja osoittaa, että valtio palkitsee urheilijat verosuunnittelusta mutta ei menestymisestä. Moni rajan tuntumassa oleva urheilija ottaa osan ansioistaan pääomatulona, ja palkkatuloja voi alentaa esimerkiksi ohjaamalla tulojaan urheilijarahastoon uran jälkeistä elämää varten.

Pitkämäki avaa jälleen pyynnöstä kirjassa esittämiään ajatuksia MTV Urheilulle.

– Sitä pystyy aika pitkälle kikkailemaan tulojaan, jos haluaa. Se on vähän kaksipiippuinen asia, tämä tuloraja. Toisaalta se on hyvä, että sellainen on olemassa, jos se raha siirtyy sitten pienempituloisille urheilijoille. Toisaalta, jos menestyksestä rankaistaan, sekään ei ole kauhean hyvä asia. Tässä maassa tasavertaistetaan kuitenkin niin paljon, eikä huippu-urheilu ole tasavertaista touhua. Verottaja ottaa kuitenkin siivun, jos tulot ovat isoja, Pitkämäki pohtii.

Pitkämäki itse sai urheilijoille myönnettävän apurahan koko uransa aikana vain kahdesti. Vuonna 2016, jolloin tulorajaa ei käytetty, ja vuonna 2019.

– Todettakoon, että jos mulle olisi joka vuosi apurahoja maksettu, tulokset eivät olisi olleet yhtään sen parempia. Ei se tuloksen tekeminen aina rahasta ole kiinni, Pitkämäki tunnustaa.

Lue myös

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja