Tero Pitkämäki kantoi Blanka Vlasicin hotellihuoneen kynnykselle – korkeushyppytähti iski silmänsä suomalaisheittäjään kosteassa illanvietossa

Tero Pitkämäen elämäkertakirja Keihäsmies – Tero Pitkämäen elämä (Tammi) ei liiemmin revittele alkoholinkäytöllä tai suurilla kohuilla niin kuin monet muut tuoreet urheilukirjat. Muutama etanolinkatkuinen anekdootti löytyy kuitenkin myös ilmajokelaisen urheilu-uran paketoivasta teoksesta.

Eräs tarina kirjassa kertoo yleisurheilijoiden kosteasta illanvietosta Stuttgartin GP-finaalin jälkeisillä jatkoilla syksyllä 2008. Niissä juhlissa Pitkämäki oli päätynyt kutsusta samaan pöytään naispuolisten korkeushyppääjien Blanka Vlasicin ja Tia Hellebautin kanssa.

Kirjan mukaan Hellebaut pyysi toisessa porukassa iltaa viettäneen Pitkämäen kaksikon seuraan kroatialaishyppääjä Vlasicin toiveesta. Tämä oli aiemmin ihaillut suomalaisheittäjän ulkonäköä.

– Käy hakemassa se tänne, Blanka ehdotti.

Tia teki työtä käskettyä. Hän tuli kohteliaasti suomalaisten pöytään ja kertoi ystävättärensä terveiset. Tero katsoi belgialaista viestintuojaa hämmentyneenä, samoin omaa pöytäseuruettaan. Harkinta-aikaa oli muutama sekunti.

– Jaa, että sellainen tapaus. No kiitos, joudanhan minä tästä.

Tero käveli Blankan pöytään ja onnitteli tätä Stuttgartin voitosta. Vaaka naisten korkeushypyn huipulla oli Pekingin jälkeen kallistunut jälleen kroaatin eduksi. Blankaa ja Tiaa asetelmat kentällä eivät kuitenkaan enää juuri kiinnostaneet. Ilta jatkui rattoisasti rupatellen valomerkkiin asti.

Valomerkin jälkeen Vlasicilla oli Pitkämäelle erityinen pyyntö.

– Yksi juttu vielä. Minä tarvitsisin kyydin hotellille, Blanka sanoi.

– Kyydin? Jaa, että kyydin. No hyppää kyytiin sitten.

Pitkämäki kantoi solakkaa ja pitkää korkeushyppääjää lopulta koko matkan hotellihuoneen ovelle saakka.

– Minne neiti haluaa jäädä? Tero kysyi.

– Omaan huoneeseen, esimerkiksi.

Kantaja teki työtä käskettyä. Hotellin ulko-ovesta Tero tuli sisään Blanka lastinaan taitavasti karmien välistä pujotellen. Sisällä hän päätti kipata asiakkaansa alas ennen huoneen kynnystä.

– Ole hyvä, tämä oli ilmaiskuljetus! Tero sanoi.

– Hienoa, kiitos! Blanka vastasi.

Katseesta päätellen hän olisi mielellään matkasta jotain maksanutkin. Keihäänheittäjien kämpissä tilanne oli luettu tarkasti. Myös illan lopputulos oli arvattavissa.

– Tuli meitä ikävä sitten kuitenkin, kaverit totesivat.

– Te ootte niin ihania, Tero vastasi.

Elämäkerran mukaan Vlasic ja Pitkämäki urheilijaystävineen viihtyivät ja viettivät aikaa Stuttgartin GP-finaalin jatkojuhlilla myös seuraavana vuonna.

Kursivoidut tekstiosuudet ovat lainauksia kirjasta Keihäsmies – Tero Pitkämäen elämä.