Tavallinen lastentauti vei 10 kuukauden ikäisen Miro-vauvan teho-osastolle – Laura-äiti: "Istuin jo käytävässä ja järjestin mielessäni hautajaisia" | MTV Uutiset
Tavallinen lastentauti vei 10 kuukauden ikäisen Miro-vauvan teho-osastolle – Laura-äiti: "Istuin jo käytävässä ja järjestin mielessäni hautajaisia"
Viikko sitten pieksämäkeläinen Laura Parkkonen romahti sairaalan parkkihallissa. Hän oli viemässä Miro-poikansa tavaroita autoon, kun yhtäkkiä tunteet vyöryivät ylitse. Laura itki holtittomasti ja sopersi itsekseen: "'Nyt minun lapseni kuolee".
Ylhäällä sairaalan lastenosastolla makasi pieni, vasta 10 kuukauden ikäinen Miro-poika, joka vain muutamaa päivää aiemmin oli ollut energinen, vilkas, nauravainen, helppo ja terve lapsi.
Nyt pojalla oli pitkiä apneajaksoja, happisaturaation laskuja, syömättömyyttä, pahoinvointia ja väsymystä. Koko pienen elämänsä ajan poika oli ollut täynnä virtaa, viime aikoina ryöminyt joka paikkaan ja kiipeillyt vanhempiensa päällä, opetellut seisomista.
Nyt hän vain nukkui.
Siniset silmät avautuivat ajoittain vain lyhyeksi hetkeksi, kunnes pikkuinen keho jälleen vajosi uneen.
Mikä on enterovirus?
Enteroviruksia esiintyy maailmanlaajuisesti ja ne ovat yleisimpiä ihmisille infektioita aiheuttavista viruksista. Lauhkean ilmaston maissa, kuten Suomessa, enterovirukset aiheuttavat infektioita erityisesti loppukesäisin ja syksyisin, kun taas trooppisilla alueilla enterovirusinfektioita esiintyy ympäri vuoden.
Enterovirusinfektio on helposti tarttuva.
Valtaosa enterovirusten aiheuttamista infektioista on oireettomia tai hyvin vähäoireisia. Enterovirus voi kuitenkin aiheuttaa aivokalvotulehdusta, sydänlihastulehdusta, enterorokkoa ja muita ihottumatauteja sekä vastasyntyneelle yleistyneen infektion.
Enterorokko on enterovirusten aiheuttama rokkotauti, jota esiintyy lähinnä lapsilla. Suomessa sen tavallisin aiheuttaja on coxsackie A16-virus, mutta sitä voi aiheuttaa myös muut enterovirukset.
Maanantaina 13. elokuuta Laura Parkkonen huomasi pojan yleisvoinnista, että kaikki ei ollut hyvin. Lapselle nousi nopeasti korkea kuume, johon ei liittynyt muita oireita.
Vanhemmilla itselläänkin oli ollut hieman puolikuntoinen olo, väsymys oli kova, päänsärkyä, kurkkukipua.
Miro oli sairastanut elämänsä aikana vain muutaman helpon perusflunssan, jonka piikkiin vanhemmat nytkin laittoivat koko perheen oireet. Kylmenevät ilmat, koulujen alku, kyllähän pöpöjä on liikkeellä.
Lääkäri ei ollut huomannut pojassa erikoisempaa, flunssan lisäksi epäiltiin hampaita, jotka puskevat juuri nyt voimalla Miron ikenistä.
– Esimerkiksi enterovirukselle tyypillisiä rakkuloita ei suussa näkynyt eikä sitä edes osattu oikein epäillä, kun lähipiirissä sitä ei ole ollut.
Poika itki ja tärisi
Kahden päivän kuumeilun jälkeen Miro kieltäytyi syömästä täysin. Hän ei huolinut edes nestettä.
– Ja sitten torstaina hän alkoi oksentaa, todella rajusti varsinkin siihen nähden, ettei hän ollut syönyt juurikaan mitään. Soitimme ambulanssin, sillä Miro oli yön aikana itkenyt todella paljon sekä tärissyt ja ollut todella kivuliaan oloinen. Hän oli poissaoleva, voimaton ja vetelä.
Vanhemmat epäilivät, että Miro olisi kuivunut. Ambulanssimiehet kehottivat perhettä lähtemään laboratorioon, mutta akuuttia hätää pojalla ei katsottu olevan.
Perjantaina poika nukahti
Päivystyksestä perhe ohjattiin nopeasti lastenlääkärille Mikkelin keskussairaalaan. Lapsen oksentelu oli alkanut helpottaa hieman, mutta hänet päätettiin silti ottaa osastolle.
– Siinä vaiheessa Miro jaksoi kuitenkin vielä kiinnostua leluista. Sairaalassa ajateltiin, että joku virus nyt jyllää, ehkä joku raju vatsatauti, joka iski flunssan jälkeen.
– Itse olin kyllä vakuuttunut, että vatsatautia se ei ollut. Kukaan ei ollut sairastanut sitä lähipiirissämme ja me vanhemmat olisimme sen taatusti saaneet, sillä olimme olleet niin yltä päältä oksennuksessa monta kertaa.
Torstain Miro oli itkuinen, mutta silti äidin arvion mukaan "ihan ok".
Perjantaina puolenpäivän aikaan poika nukahti, ja heräsi käytännössä seuraavan kerran vasta sunnuntain jälkeen.
Vauva unohti hengittää – "siinä vaiheessa iski pelko"
Tässä vaiheessa Miron kunto meni huonommaksi. Hän availi silmiään vain pienen pieniksi hetkiksi kerrallaan, öisin happea ei ollut veressä tarpeeksi, hän ikään kuin unohti hengittää.
Perjantaina pojan kielessä huomattiin pieniä rakkuloita, joista heräsi epäilys enteroviruksesta. Sama virus selitti myös vanhempien oireita.
– Kaikki läheiset laittoivat viestiä ja kysyivät Miron tilanteesta, me pystyimme vastaamaan vaan, että hän nukkuu.
Lauantaina iltapäivällä pojan tilanne huononi ja hän joutui hengitysapulaitteeseen. Lastenlääkäri teki päätöksen siirtää hänet Kuopion yliopistolliseen keskussairaalaan vauvojen teho-osastolle.
– Siinä vaiheessa iski pelko, Parkkonen muistaa.
"Mitä jos tämä on viimeinen hetki?"
Kymmenkuinen Miro siirtyi Kuopioon ambulanssilla, mukaan lähtivät lääkäri, sairaanhoitaja ja ensihoidon henkilökuntaa. Vanhemmat eivät mahtuneet kyytiin vaan ajoivat ambulanssin perässä.
Matka eteni verkkaisesti, sillä ambulanssin sisällä oli käytössä herkkiä laitteita, jotka pitivät pienen pojan hengissä.
– Samaan aikaan pelotti, mutta samalla tuntui, että itkut oli itketty. Olin aika loppu. Soittelin isovanhemmille, vaikka en tiennyt miten ilta jatkuu.
Eikä sitä tiedetty vieläkään, mikä kaiken oireilun taustalla on. Pieni poika oli johdoissa ja laitteissa ja henkilökuntaa pyöri hänen ympärillään runsaasti.
Aivokuume lapsella:
Aivokuumeella (enkefaliitti) tarkoitetaan aivokudoksen tulehdusta, jonka syynä on lähes poikkeuksetta virusinfektio.
Aivokuumeen oireisto ja vakavuusaste vaihtelevat suuresti. Uskotaan, että lievää ja ohimenevää aivokuumetta sairastavat useat sadat lapset vuodessa, mutta vakavat tautimuodot ovat harvinaisia.
Monet tavallisetkin virukset, kuten eräät suolisto- ja hengitystievirukset, voivat aiheuttaa tilapäisesti aivoärsytystä, joka ilmenee kuumeena, päänsärkynä ja väsymyksenä. Varsinaisen aivokuumeen ja aivokalvotulehduksen tärkeitä aiheuttajaviruksia ovat enterovirukset, jotka aiheuttavat hyvänlaatuisia ja ohimeneviä aivoinfektioita erityisesti syksyisin. Niiden ohella tärkeä ryhmä ovat herpesvirukset.
Aivokuumeen oireina esiintyy kuumetta, tajunnanhäiriöitä, sekavuutta ja hermoston puutosoireita, kuten halvauksia. Aivokuumetta epäiltäessä lapsi otetaan aina sairaalahoitoon, ja useimmiten toipuminen sairaudesta sujuu hyvin päivien ja viikkojen kuluessa.
Pienestä potilaasta on paljon kuvia sairaala-ajalta. Perhe halusi taltioida jokaisen hetken, sillä sydämessä kyti jatkuvasti pelko: Mitä jos tämä on viimeinen yhteinen hetki?
– Pelottavimpia tilanteita olivat ne, kun tajusimme, miten nopeasti Miron vointi romahti ilman happea.
– Yhden kerran istuin jo käytävässä ja järjestin mielessäni hautajaisia. Lapsi meni niin yhtäkkiä niin huonoksi.
Aivokudos tulehtunut
Pojan keuhkoista saatiin lopulta imulima, jonka perusteella selvisi, että kyseessä on enterovirus. Mirolla aloitettiin heti kova lääkitys eri vaihtoehtojen poissulkemista odotellessa.
– Vähitellen Miron vointi alkoi parantua ja saimme tietää, että kyseessä oli enteroviruksen aiheuttama aivokudoksen tulehdus eli aivokuume. Kun aivokudos oli tulehtunut, se lamautti keskushermoston, jolloin Miro ei hengittänyt.
Lähempään sairaalaan perhe pääsi loppuviikosta, omaan kotiin he pääsivät viikonlopuksi.
– Meille kävi hyvä tuuri, kun heti todettiin magneettikuvassa ja aivosähkökäyrässä, ettei tauti aiheuttanut Mirolle muutoksia aivoihin. Kuulimme, että jotkut aikuisetkin voivat vammautua tällaisen jälkeen ja opettelemaan taitoja uudelleen.
Parkkonen on suunnattoman kiitollinen hoitopaikkojen henkilöstölle, jolla oli aina aikaa kuunnella ja vastata vanhempien huolestuneisiin kysymyksiin.
– Mietin koko ajan, miten heitä voisi kiittää. Tuntuu, ettei heidän tärkeää työtä aina osata arvostaa.
Päänsärky kannattaa ottaa todesta
Nyt kotona äitinsä sylissä puurtava ja vanhempiensa riemuksi rintamaitoa syömättömyyden jälkeen taas huoliva Miro on ainoastaan hieman väsynyt, muuten äiti tunnistaa jo tuttuja, vilkkaita piirteitä lapsensa menossa.
– Hän hymyilee, ruoka maistuu ja hän jaksaa laittaa vastaan hoitotoimenpiteissä. Sairaalassa hän vaan katsoi hiljaa, kun verta otettiin purkkitolkulla.
Parkkonen haluaa kertoa perheensä tapauksesta, sillä kokemuksensa kautta hän ymmärsi voimakkaan päänsäryn merkityksen sairastaessa.
Lapsen, joka ei osaa vielä puhua, diagnosoiminen on sitäkin hankalampaa. Miro ei osannut kertoa päänsärystä, mutta Parkkosen mukaan vihjeitä tästä on jälkikäteen havaittavissa.
– Lapsi oksensi kun nostin hänet sängystä ja alkoi täristä, aina kun liikutin häntä. Valot ja äänet yököttivät selvästi.
Parkkonen painottaa, ettei turhia käyntejä ole, jos vanhemman vaisto sanoo, että nyt ei ole kyseessä vain perusnuhakuume.
– Lapsi kannattaa viedä aina lääkäriin, jos siinä oireilussa on jotain erikoista. Moni meistä selittää itselleen, että nämä ovat vain normaalia taudinkuvaa, eikä haluta lähteä jonottamaan tai hakemaan sairaalasta lisää pöpöjä.
– Olen ajatellut, että ainahan kipeänä voi särkeä päätä kovastikin, mutta nyt tiedän, että se voi oikeasti tarkoittaa sitä, että aivot ovat tulehtuneet. Kohta oletkin jo teholla.
Mona Haapsaari työskentelee MTV Uutisten toimituspäällikkönä. Hänen vastuullaan ovat uutisten, viihteen ja lifestylen sisällöt digitaalisilla alustoilla.
Voit olla Haapsaareen yhteydessä juttuvinkkien ja palautteen lisäksi esimerkiksi työnhaku- ja työharjoitteluasioissa.
