Työvoimapula on vaivannut Suomea edelleen, vaikka koronatoimilla on ollutkin vaikutusta tilanteeseen.
Vielä viime talvena Suomessa oli suuri huoli työvoimapulasta. Mitä sille kuuluu koronan ensimmäisen aallon jälkeen?
– Ei se ole hävinnyt, mutta kyllä se helpotti, kuvailee tutkimusjohtaja Heikki Räisänen työ- ja elinkeinoministeriöstä.
Rekrytointiongelmia koki huhti–kesäkuussa 38 prosenttia ulkopuolista työvoimaa hakeneista työnantajista, kertoo Tilastokeskus. Se on seitsemän prosenttiyksikköä vähemmän kuin alkuvuonna ja yhdeksän prosenttiyksikköä vähemmän kuin samaan aikaan viime vuonna.
Myös avointen työpaikkojen määrä on vähentynyt. Niitä oli huhti–kesäkuussa 35 400, kun vuotta aiemmin määrä oli 50 900. Määrä ei tietenkään suoraan kerro rekrytoinnin sujuvuudesta mutta antaa hieman suuntaa.
Ennen koronakriisiä pulaa oli muun muassa hoiva-alan ammattilaisista, lääkäreistä, siivoajista, erityisopettajista ja ravintolatyöntekijöistä. Hoiva-alalla tilanne ei ole muuttunut miksikään, sanoo Hyvinvointiala HALI ry:n elinkeinoasioiden johtaja Arja Laitinen. Tarvittu henkilöstömäärä on kriisin aikana ollut suurempikin kuin tavallisesti.
– Koronasta johtuen keväällä oli paljon poissaoloja. Nyt tilanne jatkuu, kun ohjeistukset ovat näin tiukat, eli poissaoloja tulee paljon. Hän arvioi, että erityisesti kuntoutuspuolelta ja varhaiskasvatuksesta lomautetut työntekijät ovat paikanneet muualla koronapoissaoloja.
– Semmoista tilannetta ei ole, että voitaisiin lakata puhumasta henkilöstöpulasta. 1. lokakuuta voimaan tuleva vanhuspalveluiden mitoituslainsäädäntö tuo sitten vielä oman mausteensa tähän.”