Tämä kuva aiheutti porun: Helsingin keskustakirjasto Oodi omistettiin naisvihaajille – vai omistettiinko? "Tämä on sellainen paikka, minne myös ikävillä ihmisillä on vapaa pääsy"

Helsingin keskustakirjasto Oodin kirjastopalveluiden johtajan julkaisemassa Facebook-kuvassa näkyi pieni osa uuteen kirjastoon valmistuvaa teosta. Teoksessa kirjasto oli omistettu muun muassa misogyyneille, mutta taiteilijan mukaan kyseessä oli virhe.

– Siinä oli tekninen kömmähdys. Sommittelin alunperin karsimattomia sanoja portaikkoon miettien, että kuinka ne järjestyisivät parhaiten. Yhteen sabluunaleikkaustiedostoon oli jäänyt vanha versio ja vasta paikan päällä huomasin, että mukana oli sanoja, joiden ei pitänyt olla siellä, kertoo taiteilija Otto Karvonen teoksestaan "Omistuskirjoitus".

Noin 400 sanasta koostuva teos kuvaa taiteilijan mukaan sitä, kenelle kaikille uusi kirjasto on omistettu. Keskeneräisestä teoksesta Facebookissa julkaistu kuva aiheutti kuitenkin sosiaalisessa mediassa närää sisältäessään sanan "misogyyni", jonka perusteella voisi tulkita kirjaston olevan omistettu myös naisvihaajille.

Karvonen teilaa väitteen ja kertoo, että kyseessä tosiaan oli vain virhe. Kaikki portaikkoon tulevat sanat käytiin hänen mukaansa läpi raadin kanssa, johon kuuluivat esimerkiksi Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kaari Mattila sekä kirjailija Juha Hurme.

Ehdotuksia tuli 600

Ehdotuksia uuden kirjaston omistuskirjoitukseen otettiin vastaan Oodin verkkosivuilla.

Karvosen mukaan kansalaisten lähettämiä ehdotuksia tuli noin 600 kappaletta, minkä takia myös karsintatyötä oli tehtävä. Kaikki selkeästi loukkaavat termit ruksittiin pois listalta.

– Toki teokseen on päätynyt sanoja, jotka jonkun mielestä voivat olla ristiriitaisia. On todella vaikeaa sanoa lopullisesti, että mikä voi jonkun mielestä olla loukkaavaa, hän toteaa.

Karvosen mukaan jokainen on tervetullut muodostamaan teoksesta oman mielipiteensä.

Myös ikävät ihmiset tervetulleita

Karvonen korostaa, että sanoissa on tarkoitus tuoda esille kirjaston ydinajatusta kaikille yhteisenä tilana. 

– Kirjastoon ovat aina olleet tervetulleita myös sellaiset ihmiset, joita ei ehkä muualle toivota. Halusin teoksellani myös kartoittaa, että keitä kaikkia tähän voisi sisältyä.

Vaikka sanoja on seinässä 400, on Karvonen silti sitä mieltä, että lista jää vajaaksi.

– Heti tulee mieleen, että mitä kaikkea täältä puuttuu, vaikka tarkoitus ei olekaan listata kaikkia mahdollisia ihmisryhmiä, hän sanoo.

– Teoksessa oli kyse siitä, että kenelle ihmiset haluaisivat kirjaston omistaa. Tämä on silti sellainen paikka, minne myös ikävillä tai pahoilla ihmisillä on vapaa pääsy, Karvonen toteaa lopuksi.

Asiasta uutisoi ensimmäisenä Helsingin Sanomat.

Lue myös:

    Uusimmat