Anna-Liisa Nackard työskenteli Linnanmäen vedenneitona 11 vuoden ajan. Vedenneidot herättivät asiakkaissa ansaittua huomiota.
Ei missään tapauksessa, nuori Anna-Liisa Nackard ajatteli, kun hänen kanssaan asuva rouva vinkkasi Linnanmäen vedenneitopestistä. Alun kauhistus ei kestänyt kauaa. Anna-Liisa työskenteli vedenneitona vuodesta 1967 vuoteen 1979.
− Työ oli hauskaa. Meillä oli tyttöjen kanssa hyvä henki. Jatkuva veteen tippuminen ja sieltä takaisin laudan päälle siirtyminen kävivät ilmaisesta treenistä. Ei siinä tarvinnut enää paljoa jumpissa käydä, Anna-Liisa muistelee.
Vedenneitohalli nousi Linnanmäen suosituimpien kohteiden joukkoon. Neitoja ihastelemassa ja palloja heittämässä kävi monenlaista ja -näköistä väkeä; julkkiksiakin, kuten Anita Hirvonen ja Spede Pasanen sekä presidentti Urho Kekkonen. Televisioryhmät saapuivat kuvaamaan neitoja Ruotsista ja Ranskasta asti.
− Kutsuimme erästä miestä, joka kävi säännöllisesti paikalla, nimellä "vihreä vaara". Hän oli tarkka heittäjä, joten tiesimme ennalta, että luvassa oli putoamisia, Anna-Liisa muistelee naureskellen.
Toisinaan vähäpukeiset kauniit naiset kohtasivat myös asiattomuuksia. Anna-Liisa korostaa, että työ vaati tiettyä luonnetta. Kommenteista ei auttanut hermostua. Myös työnantaja saneli tytöille tiukat säännöt.
− Meitä kiellettiin jyrkästi seurustelemasta asiakkaiden kanssa. Miehiä ei saanut treffailla huvipuiston porteilla. Kuulin, että ennen kuin itse aloitin työt, porteille saattoi kertyä metrikaupalla miehiä.
Toiminnan viimeisinä vuosina vedenneidot esiintyivät yleisölle perjantai- ja lauantai-iltaisin kello kymmenen jälkeen yläosattomissa. Rinnanpäiden peitoksi liimattiin paljetit.
− Me olimme esiintyviä taiteilijoita ja vedenneitona toimiminen oli vain työtä. En minä ajatellut, että siinä olisi jotain seksuaalista, Anna-Liisa toteaa.
Anna-Liisa pitää yhä yhteyttä entisen vedenneitotuttavuuksiensa kanssa. Ajatus menneen huvin palauttamisesta ohjelmistoon saa hänet epäilevälle kannalle.
− Olisikohan nykynuorista siihen? Työ oli todella kurinalaista ja vaati hyvää yleiskuntoa. Vappuisin oli vielä niin kylmä, että menimme veteen lämmittelemään. Eikä töistä auttanut myöhästellä!
Juttu on uusinta huhtikuulta 2010.
Studio55.fi/Jenni Kokkonen