Anna-Liisa Nackard työskenteli Linnanmäen vedenneitona 11 vuoden ajan. Vedenneidot herättivät asiakkaissa ansaittua huomiota.
Ei missään tapauksessa, nuori Anna-Liisa Nackard ajatteli, kun hänen kanssaan asuva rouva vinkkasi Linnanmäen vedenneitopestistä. Alun kauhistus ei kestänyt kauaa. Anna-Liisa työskenteli vedenneitona vuodesta 1967 vuoteen 1979.
− Työ oli hauskaa. Meillä oli tyttöjen kanssa hyvä henki. Jatkuva veteen tippuminen ja sieltä takaisin laudan päälle siirtyminen kävivät ilmaisesta treenistä. Ei siinä tarvinnut enää paljoa jumpissa käydä, Anna-Liisa muistelee.
Treffailu oli kielletty
Vedenneitohalli nousi Linnanmäen suosituimpien kohteiden joukkoon. Neitoja ihastelemassa ja palloja heittämässä kävi monenlaista ja -näköistä väkeä; julkkiksiakin, kuten Anita Hirvonen ja Spede Pasanen sekä presidentti Urho Kekkonen. Televisioryhmät saapuivat kuvaamaan neitoja Ruotsista ja Ranskasta asti.
− Kutsuimme erästä miestä, joka kävi säännöllisesti paikalla, nimellä "vihreä vaara". Hän oli tarkka heittäjä, joten tiesimme ennalta, että luvassa oli putoamisia, Anna-Liisa muistelee naureskellen.
Toisinaan vähäpukeiset kauniit naiset kohtasivat myös asiattomuuksia. Anna-Liisa korostaa, että työ vaati tiettyä luonnetta. Kommenteista ei auttanut hermostua. Myös työnantaja saneli tytöille tiukat säännöt.
