Kuolinapua kaipaavat ihmiset kärsivät parantumattomista ja tuskallisista sairauksista, jotka päättyvät tuskalliseen kuolemaan. Sen välttääkseen he haluavat turvautua eutanasiaan.
– Terhokodin ylilääkäri Juha Hännisen sanoin: kyseessä on onneksi hyvin pieni joukko ihmisiä, mutta valtava määrä inhimillistä kärsimystä. Asiaa ei voida sivuuttaa sillä, että kyseessä on vain pieni osa potilaita. Ei eri sairausryhmiäkään jätetä hoitamatta, kuolinavun laillistamista ajavan Exitus ry:n puheenjohtaja Jaakko Ojanne sanoo.
– Se on kylmäsydäminen, julma ja sanoisin, että jopa sivistymätön tapa ajatella.
Ojanne kertoo, että kuolinapua haluavat potilaat kärsivät esimerkiksi keuhkofibroosin, keuhkoahtauman ja erilaisten syöpien kaltaisista sairauksista, joille ei voida tehdä mitään.
Parantumattomasti sairaiden lisäksi Ojanne tietää esimerkiksi Sveitsin Dignitas-klinikalle hakeutuneen ihmisiä, jotka ovat vaikeasti pysyvästi vammautuneita, mutta joiden tajunta ja viestintä toimivat.
Sen sijaan Ojanne tyrmää vakavasti masentuneiden ja itsemurhahaluisten eutanasian.
– Henkilön, joka on masentunut, tilaa voidaan mielenterveyspuolella kohentaa.
Suurten ikäluokkien asia
Parantumaton sairaus ei katso ikää. Ojanteen mukaan suuret ikäluokat suhtautuvat kuitenkin eutanasiaan vanhempiaan myönteisemmin.
– Heillä on jo lähtökohtaisesti erilainen asenne kuin omilla vanhemmillaan omaan elämäänsä ja sen hallintaan. Nuoremmilla on vieläkin yksilökeskeisempi ajattelumalli, myönteisessä mielessä. Ei olla enää valmiita hyväksymään, että oma elämä olisi taivutettava jonkun uskomuksen mukaiseen muottiin, Ojanne kuvailee.
– He ovat myös ihmisiä, jotka ovat hyvin loogisia ja johdonmukaisia, johtuen heidän koulutustaustastaan ja siitä ajasta, jossa he elävät.
