Oletko aikeissa taata toisen velan? Mieti kahdesti. Ritva maksoi toisen velkoja vielä eläkkeestäänkin.
Vuonna 1989 joensuulainen Ritva Silvennoinen teki ystävänpalveluksen. Hän takasi pienyrittäjänä toimineen ystävättärensä 50 000 markan suuruisen lainan. Kului kolme vuotta, ja pankista tuli ilmoitus lainan perimisestä. Koko summa lankesi takaajan eli Ritvan maksettavaksi.
– Se on täysi mysteeri, mihin hän kulutti rahat. Hänen yritykseensä ei ollut tehty mitään uusia hankintoja, eikä hän näyttänyt hankkineen rahalla mitään muutakaan.
Rahat olivat hävinneet kuin tuhka tuuleen. Samalla selvisi, että ystävätär oli ottanut lainaa alueen muistakin pankeista yhteensä puoli miljoonaa markkaa.
– Minusta on kummallista, että minulle ei kerrottu takaustilanteessa hänen muista veloistaan. Käskettiin vaan panna nimi paperiin, Ritva miettii nyt.
Laina siirtyi lamapankista toiseen
Elettiin lamassa, ja pankkeja alkoi kaatua. Lainasumma siirtyi pankista toiseen: Säästöpankista Postipankkiin, sittemmin Leoniaan, sieltä Arsenaliin ja sieltä Aktiv Hansaan…
Korko raksutti summaa suuremmaksi, ja lopulta Silvennoisen takaustaakka oli 150 000 markkaa. Sitä perittiin hänen palkastaan ja vielä eläkkeestäkin.
– Vuonna 1993 kuulin, että Postipankki voisi jättää korot perimättä, jos maksaa pääoman pois. Pankinjohtaja sanoi, että sellainen käytäntö on ollut ja kehotti minua tekemään hakemuksen, mutta se katosi, kun Arsenal osti Postipankin velat.
Ritva kirjelmöi lopulta myös silloiselle oikeusministerille kysyäkseen, voiko seuraava pankki Aktiv Hansa neuvotella hänen velkaohjelmaansa.
– Ministeri vastasi, että pankki ottaa yhteyttä, mutta mitään ei koskaan kuulunut.
